1980-luvun alussa kirjallisuuden laitoksen opiskelijat pääsivät Åströmin nahkatehtaan sokkeloista vierailemaan Linnanmaalle. Päivittelimme suuna päänä, kuinka persoonaton, kolkko, kylmä ja autio uusi yliopisto olikaan verrattuna idylliseen Snellmaniaamme. Oikeasti Linnanmaalla oli minusta avaraa, valoisaa, modernia ja hyvin siistiä.
Olin kateellinen niille, jotka saivat opiskella Linnamaalla.
Linnanmaan yhdessä aulassa meille esiteltiin tietokonetta ajalta, jolloin tietokone ymmärrettiin koneeksi, jolla oli vastaus kaikkiin maailman kysymyksiin. Kone oli suunnilleen traktorin kokoinen.
Esittelijä naureskeli, että taskuun sopiva Texas Instruments -taskulaskin on osaavampi kuin edessämme seisova valtava laite. Meitäkin nauratti, vaikka olimme humanisteja emmekä yhtään tienneet, mitä kaikkiea Texas Instruments -taskulaskin osasi tehdä.
