Kajaani Pekka Nousiainen tietää, etteivät kaikki nuoret ymmärrä nopeusrajoitusten tarkoitusta. Itse hän pitää parhaana ajaa sitä vauhtia, mikä tuntuu itselle sopivalta. Niin että auto pysyy hallinnassa, eikä kuski aliarvioi riskejä.
Nousiainen on ajanut paljon, vaikkei korttia vielä olekaan, eikä hän omasta mielestään yliarvioi omia ajotaitojaan. Tavallinen tapaus kaahaamisessa on Nousiaisen mielestä se, kun kaveri vieressä sanoo, ettet uskalla ajaa kovaa. Joskus on kyydissä pelottanut, kun on näyttänyt siltä, ettei auto pysy tiellä kovassa vauhdissa.
Kaverin isä nukahti rattiin, toisen kaverin isäpuoli kuoli hirvikolarissa. Silti ajattelen, ettei minulle voi mitään sattua. Minusta valistus ei vaikuta. Enemmän vaikuttaa autourheilu: formulaa ja ralleja tulee seuratuksi ja kuskien mutkan ajamisia ja muita kokeillaan sitten itse.
En kaahaa. Pelottaa, etten vielä osaa ajaa tarpeeksi hyvin. Taajamissa pitäisi aina miettiä, että on lapsia liikkeellä ja mitä he tekevät. Varsinkin koulujen lähellä pitää olla tarkkana, Pekka Nousiainen kertoo.
Enemmän poliiseja ja helpommin kortti pois on Nousiaisen resepti liikennekulttuurin parantamiseksi. Varsinkin taajamien reilusta ylinopeudesta pitäisi rokottaa raskaammin.
Puskuriin kiinni ja ohi
Tommi Vornasella on ollut ajokortti jo pari viikkoa ja oma auto alla. Jos hän joutuu rupisella Talbotilla köröttävän naiskuskin perään, hän painaa ohi. Saattaa ajaa puskuriin kiinni ja ajattelee, että mitähän se tuokin tuossa matelee.
Enpä tiedä, tekisikö nainen samalla lailla. Olen nähnyt kyllä tyttöjä kaahaamassa ja yhden keski-ikäisen naisenkin. Vornasen mielestä liian kova vauhti on silloin, kun se aiheuttaa vaaraa itselle ja muille. Syy hurjasteluun voi olla halu näyttää kavereille, että osaa ajaa ja on siinä uskaltamistakin.
Vornanen sanoo, että häneen on vaikuttanut autokoulunopettajien ja poliisin puhe. Ainakin hän on ruvennut miettimään, mitä he sanovat. Turvavyötä hän käyttää oman turvallisuutensa takia, ei siksi että laki määrää. En hurjastele, Tommi Vornanen sanoo.
Liikenneopettaja Arto Leinonen saa nuorten kuljettajien todellisista ajotavoista tietoa autokoulun kakkosvaiheessa. Pojista suurin osa kertoo ajaneensa ainakin joskus 150 lasissa, usein ohitustilanteessa, illalla vapaalla väljällä tiellä, juuri niissä tilanteissa joista lehdistä luetaan. Autokoulun tunneilla kaikille on selvää, että et ota jos ajat.
Silti nuoria rattijuoppoja jää kiinni yllättävän paljon. Turvavyön käytön hyödyt tietävät kaikki, mutta silti kakkosvaiheessa käy ilmi, etteivät kaikki halua niitä käyttää. Liekö vanhempien tai kaverien esimerkillä vaikutusta.
Leinosen mukaan suurin osa nuorista kuljettajista sisäistää oikeat liikenneasenteet ja pyrkii ajamaan turvallisesti paikasta toiseen. Pieneen vähemmistöön ei mikään valistus tehoa.
Tavallisillakin nuorilla, joilla on asenteet kunnossa, tahtoo vauhti kiihtyä ja tarkkaavaisuus herpaantua, kun kortti on saatu. Nuori tuntee, että hallitsee ajamisen. Riski kasvaa ja voi kolahtaa.
Erittäin hyvänkin ajotaidon voi ulosmitata liian suurella nopeudella, kaahaamisella. Varsinkin, jos kuviteltu ajotaito on parempi kuin todellinen. Heikollakin ajotaidolla pärjää, kun oletettu ja todellinen ajotaito kohtaavat.
Nuorilla on varsin hyviä autoja, eikä enää romukalustoa, jolla on pakko ajaa varovaisemmin. Bemarit ovat halutuimpia. Leinosen mukaan auton vaikutus heijastuu ajotyyliin: risteyskolareissa sporttiset autot ovat yliedustettuja. Ajokiellot liikennerikkomuksista ovat Leinosen mielestä liian lyhyitä.
Nykyisen viikon tai muutaman ajokiellon sijaan pitäisi rapsauttaa kuukausi, puoli vuotta tai vuosikin ajokieltoa, jotta rangaistuksella olisi merkitystä. Nuori kuljettaja joutuu nytkin uusimaan autokoulun teoriakokeen ja ajokokeen, jos jää kiinni esimerkiksi reilusta ylinopeudesta tai kahdesta pienemmästä ylinopeudesta vuoden aikana.
Autokoulu ei yksin riitä
Autokoulu on lyhyt ja sen keinot vaikuttaa asenteisiin vähäiset. On vaadittu, esimerkiksi ministeri Kimmo Sasi, että autokoulujen pitäisi keskittyä enemmän asenteisiin. Toisaalta ajoneuvohallintokeskus on hiljattain antanut uudet ohjeet, joiden mukaan on opetettava tarkempaa ajamista, eli missä kohdassa kaistaa on ajettava. Ristiriitaa vaatimuksissa on. Leinonen pohtii, riittääkö liikenneopettajien ammattitaito asenteiden opettamiseen. Valtio voisi hänen mielestään panostaa liikenneopettajien jatkokoulutukseen.
Liikenneasenteita pohjustetaan jo pikkulapsena. Niinpä liikennetietoa jaetaan esimerkiksi perhekahviloissa leikki-ikäisille ja heidän vanhemmilleen ja koulun alaluokilla. Rippikoulussakin on pidetty liikennetunteja.
Aikuisten esimerkki vaikuttaa. Mitä lapsi ymmärtää, kun aikuinen juoksee päin punaista, mitä kertoo se, kun hän kysyy, milloin kasvaa niin isoksi ettei tarvitse enää pitää pyöräkypärää. Huonoa esimerkkiä lapsille on sekin joka-aamuinen ralli koulujen pihoilla, kun lapsia tuodaan autolla kouluun ja äidillä tai isällä on kiire töihin ja vauhti kova, koululaisten ja päiväkoti-ikäisten liikenneopetustyötä tekevä liikenneopettaja Timo Määttä sanoo.