”Ko­kouk­sen on­nis­tu­mi­nen on iso ky­sy­mys­merk­ki”– G20-maat ko­koon­tu­vat, mitä sitten?

Sunnuntaina maailman johtavat teollisuusmaat ja kehittyvät maat kokoontuvat Turkkiin G20-kokoukseen.

Syyrian konflikti on kokouksessa varmasti suuri puheenaihe.
Syyrian konflikti on kokouksessa varmasti suuri puheenaihe.
Kuva: Karam Almasri

Sunnuntaina maailman johtavat teollisuusmaat ja kehittyvät maat kokoontuvat Turkkiin G20-kokoukseen. Asialistalla on paljon vaikeita geopoliittisia ja taloudellisia kysymyksiä, joten pienten ongelmien äärellä ei painita.

Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelman johtaja Mika Aaltola vastaa Lännen Median G20-kysymyksiin.

Syyrian konflikti on kokouksessa varmasti suuri puheenaihe. Miten sitä tullaan käsittelemään G20-kokouksessa, saadaanko ratkaisuehdotuksia aikaiseksi?

– Syyrian tilanne on tullut esimerkiksi kasvavien pakolaisvirtojen muodossa entistä enemmän esille, ja tilanne on akuutti. Venäjän osallistuminen Syyrian konfliktiin on nostanut suurvaltojen välisiä jännitteitä. G20-kokouksessa yritetään varmasti saada aikaiseksi jonkinlainen tiekartta Syyrian vakauttamiseksi. Ratkaisut saattavat kuitenkin jäädä retoriselle tasolle, sillä Syyrian tilanne on monimutkainen. Esimerkiksi Saudi-Arabian ja Iranin näkemysten yhteensovittaminen vaatii yhtä paljon taidokkuutta kuin Yhdysvaltain ja Venäjän välinen sovittelu.

Syyrian kriisin tavaton sotkuisuus tuo niin paljon pohdittavaa, ettei kriisin ratkaisu voi onnistua käden käänteessä.

Miten tiivistäisit alueellisten osapuolten näkemykset Syyrian konfliktissa?

– Alueellisten toimijoiden rooli on tärkeä: Saudi-Arabia, Turkki ja Iran ovat avainasemassa. On myös tärkeä miettiä, mitkä Syyrian Bashar al-Assadin tai Isisin ja Al Qaidan kaltaisten ryhmittymien roolit ovat. Terroristijärjestöjen valtaa alueella ei voi ohittaa, mutta esimerkiksi Isisiä ei ole kutsuttu neuvottelemaan Syyrian rauhasta.
Isis on hyökännyt Beirutissa äärijärjestö Hizbollahia vastaan. Miten terroristijärjestöjen yhteenottoihin suhtaudutaan?

– Saudi-Arabialla ja Iranilla on käynnissä pitkäkestoinen konflikti, jonka näyttämöitä ovat Irak, Syyria ja Jemen. Näillä näyttämöillä voidaan saada edistystä aikaan, mutta syvä juopa shiia- ja sunnimuslimien välillä antaa alueella käyttövoimaa erilaisille konflikteille vielä pitkään. Saudi-Arabian rooli on ollut pitkään tukea alueen sunneja. Myös Isis on sunnitoimija, mikä mutkistaa asioita.

Syyrian ongelmien ratkaisu liittyy läheisesti Irakin ongelmiin, joissa Iranilla on sormensa pelissä.

Yhdysvallat on johtanut Syyriassa ja Irakissa Isisin vastaista koalitiota. Venäjä on puolestaan tukenut sotatoimin Syyrian al-Assadin opposition vastaisia iskuja. G20-kokouksessa Yhdysvallat tapaa johtamansa liittouman eurooppalaisia tukijoita, eli Ranskan, Saksan ja Britannian edustajia. Onko Syyriassa odotettavissa intensiivisempiä toimia Isisiä vastaan?

– Venäjälle presidentti al-Assadin asema on tärkeä, mutta kaikki ymmärtävät, että hänen päivänsä Syyriassa ovat luetut. Al-Assadin kannattajat ovat marginaalissa. On esitetty, että al-Assadille annettaisiin Syyriassa niinkutsuttu ylimenokausi. Lännessä on herännyt epäilyksiä, että tämänkaltainen ratkaisu vain muuttaisi sisällissotaa ja saisi al-Assadin pidentämään valtakauttaan.

– Lännen ajatus Syyriassa on ollut, että kansainvälinen interventio tarkoittaa juuri Isisin vastaista järjestäytymistä. Venäjä on haluttu siihen mukaan, mutta se ei ole halunnut ottaa kyseistä roolia. On suuri kysymys, miten Venäjä saataisiin kansainvälisen intervention piiriin. Se saattaa olla vaikeaa, koska Venäjän päämääränä on al-Assadin hallinnon pönkittäminen.

Yhdysvaltain näkökulmasta tilanne on akuutti, sillä eurooppalaiset liittolaiset haluaisivat ratkaisun ongelmaan. Isisin vastainen operaatio on vain osa sitä, mutta Yhdysvallat näkee operaation todella tärkeänä. Edistystä on tapahtunut sen verran, että lännen tukemat kurdijoukot ovat edenneet hyvin lähelle Syyrian Raqqaa. Toisaalta kurdien voimistuminen herättää pelkoja Turkissa, joka on yksi Yhdysvaltain tärkeimmistä liittolaisista.

Käsitelläänkö G20-kokouksessa Siinain lentoturmaa?

– On paljon hankaluuksia, jotka johtuvat Isisin leviämisestä ympäri Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa. Terrorisminvastainen kamppailu on perinteisesti ollut G20-kokousten agendalla. Lentoturvallisuuskysymykset ovat tärkeitä niin lännelle, Venäjälle kuin Kiinan kaltaisille toimijoille, ja Siinai ainakin mainittaneen keskusteluissa. Lentoliikenne on yksi globaalin talouden päävaltimoista, ja sen turvallisuus on ollut keskiössä vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen jälkeen.

Pakolaiskriisistä puhuttaneen paljon. EU näkee Turkin olevan avainasemassa turvapaikanhakijavirtojen hallitsemisessa. Millaisia keskusteluja asiasta käydään G20-kokouksessa?

– Pakolaiskriisi on herättänyt rajua polarisaatiota Euroopassa rikkoen Schengen-aluetta. Uskoisin, että EU on halukas etsimään ratkaisua Turkin kanssa. Turkki haluaa siitä korkean hinnan, joten sillä on nyt valttikortit käsissään.

– EU lähentyy Turkkia, koska maa on logistisessakin mielessä avainasemassa pakolaisvirtojen hillitsemisessä. Turkki odottaa pakolaiskysymyksessä kompensaatiota, sillä turvapaikanhakijoiden leirien ylläpitäminen on kallista. Eurooppalaisille on tietenkin tärkeää, että leirit ovat kelvollisessa kunnossa ja että ihmisille tarjotaan mahdollisuuksia koulunkäyntiin ja jonkinlaiseen työskentelyyn.

Ehditäänkö kokouksessa puida myös kansainvälistä taloutta ja ilmastoneuvotteluita?

– Talous on pitkälti syy, miksi koko G20 on ylipäätään olemassa. Taloudesta tullaan puhumaan paljon, sillä maailmalla on paljon ristiriitoja keskuspankkien korko- ja rahapolitiikassa. Esimerkiksi EKP elvyttää, samoin Kiina ja Japani. Jos tätä ei koordinoida, se voi johtaa rahanpainamiskilpailuun. Se puolestaan kiihdyttää valuuttojen arvojen laskua ja voi nostattaa vastareaktion Yhdysvalloissa. Siinä olisi uuden finanssikriisin vaaroja.

– G20-kokouksessa on läsnä keskeisiä teollisuusmaita. Se on hyvä konteksti kuun lopussa alkavan Pariisin ilmastokokouksen pohjustamiseen. Ilmastokysymykset ovat Barack Obamalle keskeisiä, joten niihin haettaneen innovatiivisia ratkaisuja. Pariisin ilmastokokouksen toivotaan olevan menestyksekäs.

Mitä muuta huomionarvoista kokouksessa on?

– G20:lle on keskeistä todistaa, että se on toimiva ad hoc -organisaatio. Se luotiin aikoinaan koordinoimaan taloudellisia asioita, minkä jälkeen sen agenda levisi geopoliittisiin kysymyksiin. Viimevuotinen Australiassa järjestetty G20-kokous jäi hyvin laihaksi. Jos G20 haluaa säilyttää legitimiteettinsä, sen on osoitettava olevansa enemmän kuin keskustelukerho. Syyria-, ilmasto- ja talouskysymykset ovat keskeisiä mittareita, mutta kaikki ne ovat vaikeita tai erittäin vaikeita. Kokouksen onnistuminen on iso kysymysmerkki.

G20-johtajat tapaavat Antalyassa, Turkissa, 15.–16. marraskuuta 2015. EU:ta huippukokouksessa edustavat Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.

G20:n pysyviä jäsenmaita ovat Argentiina, Australia, Brasilia, Kanada, Kiina, Ranska, Saksa, Intia, Indonesia, Italia, Japani, Etelä-Korea, Meksiko, Venäjä, Saudi-Arabia, Etelä-Afrikka, Turkki, Britannia, Yhdysvallat ja EU.