Kokoomuksen puoluekokouksessa kävi niin kuin yleisesti odotettiin: sisäministeri Petteri Orpo voitti, valtiovarainministeri Alexander Stubb jäi toiseksi ja tosiasiallisesti ainoa haastaja, kansanedustaja Elina Lepomäki kolmanneksi.
Ainoa jännitysmomentti oli se, valitaanko Orpo jo ensimmäisellä vai vasta toisella kierroksella. Suora valinta täällä Lappeenrannassa jäi noin tusinan äänen päähän. Ainoa pienoinen yllätys oli se, että selvän vaihtoehdon tarjonnut Lepomäki sai yli 120 ääntä. Se oli yllättävän hyvä tulos.
Tiedotusvälineiden tekemiä ennakkoselvityksiä lopputuloksesta vähäteltiin. Niin vain kuitenkin kävi, että Kalevassakin julkaistu, Lännen Median tekemä kartoitus osui lähelle napakymppiä. Orpo sanoi itsekin, ettei hänen kenttätuntemuksensa ollut väärässä; hän tiesi voittavansa.
Käytävätunnelmat kokouspaikalla tuottivat hivenen vastauksia, mistä kokoomuksen kuohunnassa on ollut oikein kysymys.
Kuten aina kokoomuksessa, koolla oli hyvinvoivia suomalaisia, joiden vauraus näkyi hyvänä autokantana ja tyylikkäänä pukeutumisena. Tunnelma ei ollut silti korkealla. Monet heistä sanoivat, että puolue koetaan ylimieliseksi ja ettei siihen enää luoteta.
Suurimman vastuun ylimielisyystunteesta ja luottamuspulasta kantava Stubb joutui maksamaan laskun, vaikka gallupit ovat osoittaneet kokoomukselle aivan siedettäviä tuloksia.
Yleisradion tuoreimman gallupin taustatiedot kertovat jotakin kokoomuksen ongelmista. Helsingissä, kykypuolueen perinteisessä linnakkeessa, se antoi kokoomukselle vain noin 20 prosentin kannatuslukeman ja vihreille kymmenkunta prosenttiyksikköä enemmän.
Orpon voitto ja Stubbin tappio olivat käsin kosketeltavissa jo ehdokkaiden esittelyvaiheessa. Orpo sai Stubbiin verrattuna tupla-aplodit ja piti tarkkaan harkitun, puoluekokousväkeen purreen puheen.
Stubb oli sen sijaan vaisu ja käytännössä nosti kädet pystyyn jo etukäteen. Lahdessa kaksi vuotta sitten nähty hypetys oli poissa. Stubbin pettymys tappiosta pysyi piilossa suomenkielisessä kiitospuheessa, mutta purkautui tunteellisissa sanoissa isälle Göran Stubbille (ruotsiksi) ja puolisolle Suzanne Innes-Stubbille (englanniksi).
Stubb neuvoi leikkisästi Orpoa olemaan tarkka prosenttiluvuissa, käyttämään sortseja vältellen ja suostumaan tikkatauluksi aina kun lapsi pyytää. Neuvoissa on totta toinen puoli: Stubbin ongelmat tiivistyivät näihin mokiin. Jos jotakin, valtiovarainministerin pitäisi hallita numerot eikä edes pätkäpääministerin saisi kulkea työtehtävissä sortseissa saati suostua Duudson-huumorin kohteeksi.
Kun vielä eduskuntaryhmän enemmistö panikoitui alavireisistä gallupeista ja liputti Orpolle, Stubbilla ei ollut mahdollisuuksia. Lahdessa yllätystappion kokenut kokoomuseliitti sai nyt hyvityksensä.
Puoluekoneiston kasvattina Orpo osaa lukea kokoomuslaisten tuntoja Stubbia paremmin. Orpo ei jaa äänestäjiä niin kuin edeltäjänsä.
Lisäksi on julkinen salaisuus, etteivät Stubbin ja tasavallan presidentti Sauli Niinistön välit ole kaikkein lämpimimmät. Edesauttoiko Orpon valinta sitä, että kokoomuksen kukkapuskalähetystö saa ensimmäisenä luvan pyytää Niinistöä uudelleen ehdolle?
On aiheellinen kysymys, mikä muuttuu, kun Stubb vaihtuu Orpoksi kokoomuksen puheenjohtajana ja perusporvarihallituksen valtiovarainministerinä.
Vaikka Orpon voitto oli selvä, se ei ollut murskaava. Nostaakseen puolueen nokan nousuun Orpon on saatava puolueen kuplinta kuriin.
Paljon riippuu siitä, mitä Orpo tekee Stubbille ja mihin Stubb on valmis. Onko tämä halukas ottamaan nöyrästi kevyemmän salkun, siirtyykö hän rivikansanedustajaksi vai ottaako hän europarlamentaarikon paikkansa?
Orpo sanoi, ettei hän tavoittele politiikassa pikavoittoja. Tavoite on kuulemma silti palauttaa kokoomus ajan mittaan suurimmaksi puolueeksi.
Kokoomus vaihtoi nyt johtajaa, mutta ei linjaa. Lähivuodet näyttävät, mihin se riittää. Orpo lupasi maanläheistä ja pragmaattista politiikkaa ja sanoi, ettei politiikka ole puheenjohtajan oma show.
Orpo taisi tarkoittaa, että kaksi vuotta sitä sorttia riitti.
Kolumni