Jääkiekon SM-liigassa jokainen joukkue on nyt kohdannut toisensa vähintään kerran. Eniten palstatilaa on tähän mennessä kerännyt Kärpät, jonka ympärillä kohu tuntuu olevan jatkuvaa sorttia.
Hallitsevan mestarin ympärillä tapahtuu koko ajan. Kritiikkiä ovat ovat vuorollaan saaneet tappiollinen liiga-avaus, (liian) aktiivinen toiminta siirtomarkkinoilla, ongelmat maalinteossa ja aikaisempaa valjumpi tunnelma kotiotteluissa. Muutama kierros sitten Kärppien vähemmän maaleja oli tehnyt vain Pelicans.
Koirat ovat räksyttäneet, mutta karavaani kulkee. Kärpät on yhä huipulla. Hallitseva mestari hallitsee SM-liigaa keulapaikalla. Nyt joukkue on tehnyt kolmanneksi eniten maaleja.
Kausi on toki alkutekijöissään, mutta välitodistukseensa Kärpät saa kiitettävän arvosanan. Nuolet osoittavat oikeaan suuntaan.
Päävalmentaja Kari Jalonen tekee laadukasta työtä. Mitä pidemmälle kausi on edennyt, sitä paremmin palaset ovat loksahtaneet omille paikoilleen.
Maalintekotaito paranee ottelu ottelulta, ja mediashow Janne Niinimaan ja Michael Nylanderin ympärillä kesti oikeastaan vain kaksi ottelua. Nyt nämä yli 600 NHL-ottelun täysveriset ammattilaiset eivät enää ole ihmemiehiä vaan tärkeä osa joukkuetta.
Jalosella on aihetta tyytyväisyyteen. Joukkue on hävinnyt tällä kaudella vain kerran varsinaisella peliajalla, kerran jatkoajalla ja kerran rangaistuslaukauksissa. Työmoraalin taso on kiistatta korkea.
Tilastot kertovat myös, että joukkue on luonut tekopaikkoja vastustajaansa enemmän vain kahta poikkeusta lukuunottamatta. Nuo ottelut ovat liiga-avauksen kotitappio Kärpät-HPK (1-2) ja kaksi viikkoa tätä myöhemmin pelattu Jokerit-Kärpät (0-1).
Kari Jalosen valmennusfilosofiassa ei ole suurtakaan väliä, päättyykö ottelu 7-3 vai 1-0, kunhan plakkariin tulevat ne himoitut kolme pistettä. Sunnuntaina Jalonen oli kuitenkin onnellinen siitä, että kotiyleisö pääsi näkemään kymmenen maalia.
Erityisen iloinen hän oli siitä, että kokonaisuus toimii. Viisikkopeli on kuosissaan, mikä tuo jatkossa onnistumisia myös paljon parjattuun ylivoimapeliin, jossa Kärpät on tällä hetkellä vasta liigan yhdeksänneksi paras joukkue kehnolla prosentilla 11,94.
Jalonen ei edes ole huolissaan tshekkikaksikon Petr Tenkrat - Viktor Ujcik odotettua ujommista tehoista. Parivaljakossa on potentiaalia, joka varmasti vielä puhkeaa kukkaan - viimeistään keväällä.
Ujcik vielä arastelee uudessa kulttuurissa, ja Tenkratin ajatus karkailee kotimaansa Tshekin kamaralle Kladnoon, missä hänen vaimonsa Denisa synnyttää lähipäivinä perheeseen esikoislapsen.
Jo kenkää saaneen Zdenek Nedvedin lisäksi joukkueessa on vain yksi selkeä alisuorittaja. Keskushyökkääjä Toni Sihvonen on kärppäpörssin heikoin niin tehopisteissä (0+0=0) kuin plusmiinus-tilastossa (-2) mitattuna.
Tätä taustaa vasten Sihvonen on Kärpiltä täysin turha värväys, joka on kaiken lisäksi ollut joukkueen vakiosenttereistä tilastollisesti huonoin aloittaja.
Mutta kuuluko hänkin niihin pelaajiin, joiden arvo mitataan vasta kevään kiihkeimmissä pudotuspeleissä?
Kärppien lisäksi SM-liigan toinen kestopuheenaihe on Espoon Blues, jonka toiminnassa alkaa olla tragikoomisia piirteitä. Rahaa on niin, että ranteita pakottaa, mutta euroilla ei menestystä voi ostaa. Blues on kasvoton joukkue, jolla on HIFK:n, Jokerien, Kärppien ja TPS:n jälkeen SM-liigan viidenneksi suurin pelaajabudjetti.
Bluesilla ei ole historiaa, kulttuuria eikä sielua. Niitäkään ei voi ostaa.
Ne pitää ansaita ja luoda.
Konseptiin kuuluu, että syytön mies Hannu Virta sai potkut. Sellainen on tyyli varrella Bluesin virran.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi