Tarve rehellisen ja raskaan rockmusiikin soittamiseen voi iskeä äkkiarvaamatta. Laulaja Hannu Paloniemeä, kitaristi Janne Halmkronaa ja rumpali Simo Vehmasta vimma puraisi auton takapenkillä matkalla Jyväskylästä Helsinkiin.
Kohtalokkaan automatkan päätteeksi pidetyissä ensimmäisissä treeneissä soi muun muassa AC/DC, mutta kaikkein maukkaimmin mourusivat Black Sabbath -riffit. Pian basistilla vahvennetun ryhmän repertoaari koostuikin yksinomaan Black Sabbath -kappaleista. Syntyi Sapattivuosi.
"Vuoden verran vedettiin englanniksi. Sitten tein ensimmäisen käännöksen, S.Ä.N.K.I., ja heti alkoi tuntua, että jotain erikoista on tekeillä. Mentiin studioon lähinnä omaksi iloksi, mutta pari biisiä kuultuaan tuottaja Gabi Hakanen innostui ja tehtiinkin albumi", sanoo Paloniemi, myös CMX:ssä kitaroivan Halmkronan torniolainen lapsuudenkaveri.
Useimmista coveryhtyeistä poiketen Sapattivuosi noudattaa parhaansa mukaan alkuperäiskappaleiden sovituksia ja rupista sointimaailmaa.
Persoonallinen ote Sapattivuoden jynkytykseen syntyy Paloniemen mainioista suomennoksista.
Paloniemi luonnehtii Sabbath-basisti Geezer Butlerin alkuperäistekstejä sekoitukseksi neronleimahduksia ja täysiä järjettömyyksiä. Kun kaikki maailman asiat ahdetaan yhteen biisiin, koomista perusvirettä on vaikea välttää.
"Ei todellakaan haluta olla mikään huumoriorkesteri, mutta äärimmäinen pateettisuus kuulostaa suomeksi väistämättä hieman huvittavalta. Joissakin biiseissä olen tarkoituksella yrittänyt tavoittaa vähän rennompaa otetta. Raskas musiikki on kuitenkin pohjimmiltaan energistä ja iloista, myös Black Sabbath", sanoo nykyisin Haukiputaan Kellossa asuva Paloniemi, jonka aika Sapattivuoden ulkopuolella kuluu ohjelmapalveluja tarjoavassa haukiputaalaisten teatteriharrastajien porukassa.
Lupa suomenkielisten Black Sabbath -kappaleiden julkaisulle oli lujassa.
Myönteisen päätöksen varmistamiseksi Paloniemi joutui luopumaan käännöstensä oikeuksista, joten Sapattivuoden poikimat tekijänoikeuskorvaukset päätyvät kokonaisuudessaan alkuperäisten tekijöiden rahamasseihin.
"Todennäköisesti erittäin hyvään käyttöön", Paloniemi hymähtää. "Mutta eipä tuo juuri harmita. Masteroidun levyn kuultuani olin niin onnessani, aloitteleva artisti kun olen, että tärkeintä oli saada levy julki."
