Pääkirjoitus

Koko Poh­jois-Suo­mel­le in­ves­toin­ti­tu­kea

Alkutalvesta puhuttiin varsinkin Oulun seudulla isoin kirjaimin kansallisesta investointituesta ja tarkemmin sanoen niistä alueista, jotka tuohon tukeen ov

Alkutalvesta puhuttiin varsinkin Oulun seudulla isoin kirjaimin kansallisesta investointituesta ja tarkemmin sanoen niistä alueista, jotka tuohon tukeen ovat oikeutettuja.

Tiedossa oli, että tukeen oikeutettujen alueiden määrä Suomessa pienenee. EU:n komission tuolloisessa ehdotuksessa rajat oli harvan asutuksen perusteella piirretty niin, että mukana oli koko Pohjois-Suomi Oulu mukaan lukien.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen johdolla hallitus kuitenkin valmisteli vastaesitystä, jossa komission ehdotukseen tavoiteltiin joustoja. Käytännössä ne olisivat tarkoittaneet väkirikkaimman ja vauraimman alueen eli Oulun seudun pudottamista pois, ja tilalle olisi tullut seutukuntia muun muassa Keski-Suomesta.

Kyse ei sinänsä ollut kovin suurista rahasummista - Ouluun ei nytkään ole näitä tukia myönnetty -, mutta Oulussa asia nähtiin periaatteellisena kysymyksenä: Pohjois-Suomen pääkaupunkia ja seudun veturia ei pidä irrottaa talousalueensa kokonaisuudesta.

Nyt näyttää siltä, että kaikki ovat saamassa haluamansa. Komissio on laatinut uuden ehdotuksen, jossa aiempaa versiota suurempi osa Suomesta voi kuulua investointituen piiriin, ja lisäksi joustomahdollisuuksia on lisätty. Tämä tarkoittaa sitä, että mukana voi olla Pohjois-Suomi kokonaisuudessaan sekä Pekkarisen tavoittelemia alueita muualta.

Lopullisetratkaisut tukikartoista ovat hallituksen päätösvallan alla, joten asia ei vielä ole loppuun käsitelty. Tältä pohjalta pitäisi päätösten kuitenkin syntyä kivuttomasti. EU:n komissio ansaitsee tunnustuksen joustavuudestaan. Kansallisten investointitukien mahdollisuus on tärkeä lisä Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinoelämän pitämiseksi kilpailukykyisenä.

Pohjoisen kannalta ratkaisevin päätös on kuitenkin vielä edessä. EU:n rakennerahastojen kohtalo on Pohjois-Suomelle elintärkeä. Se liittyy kuitenkin kysymykseen koko EU:n budjettikehyksistä vuodesta 2007 eteenpäin, ja kesäkuun huippukokouksessa unionin johtajat eivät olleet lähelläkään päätöstä tästä asiasta. Ratkaisut siirtyivät, eikä kukaan vielä tiedä, milloin ja kuinka niitä saadaan aikaan.

Suomen hallitus valmistautuu omaan EU-puheenjohtajuusvuoroonsa, joka on jo vuoden päästä täydessä käynnissä. Siinä ohessa on kuitenkin kyettävä valvomaan myös sitä, että rakennerahastoratkaisuissa ei Suomen etu jää jalkoihin.

paakirjoitus@kaleva.fi