Olen kasvanut lapsuuteni paikkakunnalla, jossa sanotaan olevan enemmän lehmiä kuin ihmisiä. Lapsuudenkotiini raahattiin kaupasta aina kymmeniä litroja maitoa ja jatkoin samaa perinnettä edelleen opiskeluaikoina, jolloin olin jo muuttanut toiselle puolelle Suomea. Tuskailin toisinaan täpötäydessä bussissa kauppakassieni painoa ja päätin, että ensi kerralla ostaisin vähemmän maitoa. Mutta niin ei käynyt.
Havahduin maidon muuttuneeseen tilanteeseen aloittaessani opinnot Rovaniemellä. Suuntasimme luokkakavereideni kanssa yhdessä syömään ja asetuimme linjastolle peräkkäin. Yksi toisensa jälkeen muut kaatoivat laseihinsa vettä tai mehua, kun minun lasini täytti tuo valkoinen juoma.