Mico Ahosella, vuosi ja kolme kukautta, oli eilen kiva ilta: isi tuli reissusta kotiin. Suomen MM-kisajoukkueen kokenein mäkikotka Janne Ahonen lensi kotiinsa, vaikka kisoissa on vielä normaalimäen kilpailu käymättä. Ahosen kotiinlähtöön ei liity mitään dramatiikkaa - ellei sellaiseksi lasketa sitä, että kuuden vuoden takainen normaalimäen maailmanmestari on ollut MM-kisojen ajan odotettua huonompi. Kotka on turhaan etsinyt ilmaa siipiensä alle.
Kotona Lahdessa Janne Ahosta kaivattiin. Tämän illan normaalimäen kisassa miestä ei kaipaa kukaan: Suomella on ilman kokeneintakin lenkkiä koossa rautainen nelikko.
Karsinnan viiden parhaan joukkoon mahtui yksi puolalainen ja neljä suomalaista. Adam Malyszin perässä oli sievä jono: 2) Tami Kiuru, 3) Arttu Lappi, 4) Matti Hautamäki ja 5) Veli-Matti Lindström. Normaalimäen kisassa on aineksia ihan mihin vain.
Janne Ahonen on ollut Predazzossa tuskastunut mies. Mikään ei ottanut onnistuakseen: harjoitushypyt ailahtelivat, suurmäen kisa päättyi kaatumiseen ja joukkuekisassa miehellä oli kunnia olla joukkueen huonoin. Ahonen oli huippukunnossa vielä vuoden vaihteessa, jolloin hän voitti Keski-Euroopan mäkiviikon kokonaiskilpailun. Sen jälkeen kaikki meni solmuun.
Ahosen tapaus on mäkihypyssä tuttu juttu. Yhden kauden sisään voi mahtua rajuja laskuja ja yhtä rajuja nousuja. Päinvastaisesta tapauksesta käy esimerkiksi Matti Hautamäki, joka löysi täysin kadoksissa olleen hyppynsä hetkessä. Mutta mäkihyppy on sellaista. Kun hyppääjät sanovat, että homma on pienistä asioista kiinni, se ei ole fraasi vaan totuus.
MM-kisojen toiseksi viimeisestä päivästä voi tulla todellinen suomalaispäivä. Mäen lisäksi mitalitoiveita on yhdistetyn sprinttikisasta, ja mikseipä naisten 30 kilometriltäkin.
Ounasvaaran Hannu Manninen oli yhdistetyn joukkuekisassa jälleen kerran aivan mahdottomassa hiihtovireessä: viisi kilometriä vähän yli 11 minuutin on vallan hurjaa vauhtia. Manninen on ollut omimmillaan juuri sprinttikisassa (yksi kierros mäkeä ja 7,5 kilometrin hiihto), jossa mäkihypyn merkitys ei ole niin ratkaiseva kuin normaalikisassa.
Sprintissäkään ei voi menestyä, jos tipahtaa mäkiosuudella liian aikaisin alas. Mannisen menestys on, kuten tavallista, mäkihypystä kiinni. Mäkihypyn onnistuminen puolestaan on kiinni miehen korvien välistä: kisassa pitäisi saada ulos se, minkä mies osaa.
Mäkihyppy on herkkä laji, kysykää vaikka Janne Ahoselta.
