Pääkirjoitus: Suomen side Ruot­siin vah­vem­pi ja ta­sa-ar­voi­sem­pi kuin yli 200 vuo­teen, on jo aika unohtaa komp­lek­sit

Suurpetokeskus: Tuore tar­kas­tus kertoo useista puut­teis­ta Kuu­sa­mon suur­pe­to­kes­kuk­ses­sa

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Koiteli elää! – Ja elä­köön, eläköön vaan!

Pääsin Koiteli elää –festivaaleille Kalevan yleisöarvioijan roolissa. Olen osallistunut festareille vuonna 2010. Sen jälkeen en ole onnistunut saamaan lippuja.

Koiteli elää on yhdeksässä vuodessa muuttunut kyläjuhlasta ammattimaisesti toteutetuksi festivaaliksi.
Koiteli elää on yhdeksässä vuodessa muuttunut kyläjuhlasta ammattimaisesti toteutetuksi festivaaliksi.
Kuva: Pia Alatorvinen

Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

Oulun juhlaviikot
Koiteli elää #suomenkauneinfestivaali 17.8.2019

Pääsin Koiteli elää –festivaaleille Kalevan yleisöarvioijan roolissa. Olen osallistunut festareille vuonna 2010. Sen jälkeen en ole onnistunut saamaan lippuja.

Koiteli elää on yhdeksässä vuodessa muuttunut kyläjuhlasta ammattimaisesti toteutetuksi festivaaliksi. Ensimmäiseen kertaan verrattuna kehitystä on paljon: Koskilavan lisäksi musiikkia kuuli kahdella muulla lavalla, Koskilavan lähellä oli katettu katsomo, alueella oli useita anniskelupisteitä ja Ruokamaailma kolmen ravintolan voimin. Lisäksi oli kaksi suurta ja somistettua huussialuetta. On fiksua ja huomaavaista sekä vessassa kävijää että paikalla olevia kohtaan, että pisuaarit on verhottu. Siisteys on tapahtuman leimaavimpia piirteitä. Jätehuolto ja kierrätys toimi. Tässä olisi oppimista myös muilla festivaalijärjestäjillä.

Kaikki oli selkeää ja loogisesti toteutettu. 2000 ihmistä hajaantui alueelle mukavasti, eikä missään ollut sumppua ja ahtautta. Järjestyksenvalvojia ja henkilökuntaa oli paljon, ja mukana oli myös paljon nuoria vapaaehtoisia.

Järjestelyt olivat erinomaiset, ja pienetkin yksityiskohdat oli mietitty. Nettisivujen tietopaketti oli täydellinen. Etäparkki ja bussikuljetus toimi hyvin. Autottomuus ja parkkialueen poistaminen käytöstä on ehdottomasti kannatettava, aluetta rauhoittava ratkaisu. Vain yksi toive jäi: myös Sahasaaren puoleiset pisuaarit voisi verhota.

Siisteyden lisäksi koristeet toivat positiivista tunnelmaa: kukkakranssit, huussi- ja aitakoristeet, räsymatot kuljetuslavojen päällä. Kasvomaalauspiste ja festarimummolan rento tunnelma toivat oman lisänsä. Ihmiset olivat iloisia ja hymyileviä, häiritseviä humalaisia ei näkynyt. Sloganin mukaan Koiteli elää on Suomen kaunein festivaali. Se voisi olla myös Suomen hyväntuulisin, elämäniloisin ja luontoa kunnioittavin festivaali.

Aiempi kokemukseni Koitelista ja muista kesäfestareista sai varustautumaan lämpimillä vaatteilla ja hyvillä, kosteutta kestävillä kengillä. En ollut ollenkaan varautunut lämpimään kesäiltaan, niin kuin moni muu. Miesten festarityyli oli aika nopeasti katsastettu: farkut ja t-paita; mutta pari kivaa kauluspaitaakin sentään näkyi. Naisten pukeutumisessa sen sijaan oli mielenkiintoista seurattavaa; persoonallista kesätyyliä: mekkoja, glitterikenkiä, maihareita, korvakoruja, kauniita laukkuja, kukkapantoja ja muutama hattukin.

Anniskelupisteillä jonottaminen oli rauhallista, ja juomia tuotiin ihmisten saataville myös kottikärryillä. Festarimummolan kahvi ja rieskarulla maistui, ja H2O:n itämainen nyhtökanapita oli hyvää. Lounge-alue oli viihtyisä.

Jesse Kaikurannan esiintyminen on aina läsnäolevaa ja olennaiseen keskittyvää. Kaunis ääni ja herkät kappaleet pääsevät toki paremmin oikeuksiinsa konsertissa. Uusitalo Bros on mielenkiintoinen duo: kaksi kiiminkiläisveljestä ja kaksi akustista kitaraa sekä lauluja kivalla asenteella. Von Hertzen Brothers veti suuren yleisön ja tarjoili musiikkia moneen tunnelmaan saaden yleisön hyvin mukaan. Ida Paul & Kalle Lindroth esittivät kaunista stemmalaulua kahdella kitaralla säestäen. Samuli Edelmann oli bändeineen hyvässä vedossa, paremmassa kuin keväällä Club Teatrialla.

Aurinko alkoi laskea ja ilta hämärtyä. Muutama sadepisara putosi. Tällä kertaa en jäänyt loppuun asti fiilistelemään, mutta ulkotulien loiste ja valaistu maisema on jo mielessäni. Koiteli elää - festivaalin jälkeen kukaan ei ole aamulla herätessään sama ihminen kuin festareille mennessään. Koiteli on piirtynyt sieluun ja sydämeen.