Koh­ta­lo­kas pa­luu­mat­ka Ve­nä­jäl­tä – juh­la­juo­pot­te­lua Iivana Julman kanssa

Yli neljän kuukauden rauhanneuvottelumatka Venäjälle uuvutti suomalaispiispan.

Turun piispa Mikael Agricola kuoli 9.4.1557 Uudenkirkon Kyrönniemen kylässä rauhanvaltuuskunnan paluumatkalla Novgorodista. Joseph Alasen maalaus vuodelta 1917. Mikael Agricolasta ei ole säilynyt yhtään aikalaiskuvaa. Albert Edefelt teki 1901 tämän tunnetuimman kuvitteellisen puupiirroksen, jonka esikuvana hän käytti piirrosta Erasmus Rotterdamilaisesta vuodelta 1526.
Turun piispa Mikael Agricola kuoli 9.4.1557 Uudenkirkon Kyrönniemen kylässä rauhanvaltuuskunnan paluumatkalla Novgorodista. Joseph Alasen maalaus vuodelta 1917.
Turun piispa Mikael Agricola kuoli 9.4.1557 Uudenkirkon Kyrönniemen kylässä rauhanvaltuuskunnan paluumatkalla Novgorodista. Joseph Alasen maalaus vuodelta 1917.
Kuva: Joseph Alasen maalaus 1917/Tampereen taidemuseo

Turun piispan Mikael Agricolan paluumatka Venäjältä kävi tuskalliseksi 9. huhtikuuta 1557. Agricola sairastui ennen Viipuria ja kuoli äkillisesti Uudenkirkon pitäjän Kyröniemen kylässä.

Matkaseurueeseen kuulunut Kustaa Vaasan kuninkaallisen kanslian johtaja Olof Larsson raportoi Agricolan menehtyneen, kun häntä oltiin auttamassa hänen omasta pyynnöstään reestä ylös.

Mikael Agricolasta ei ole säilynyt yhtään aikalaiskuvaa. Albert Edefelt teki 1901 tämän tunnetuimman kuvitteellisen puupiirroksen, jonka esikuvana hän käytti piirrosta Erasmus Rotterdamilaisesta vuodelta 1526.
Mikael Agricolasta ei ole säilynyt yhtään aikalaiskuvaa. Albert Edefelt teki 1901 tämän tunnetuimman kuvitteellisen puupiirroksen, jonka esikuvana hän käytti piirrosta Erasmus Rotterdamilaisesta vuodelta 1526.
Kuva: Albert Edefeltin puupiirros/Kansallisarkisto

Agricolan muistoksi laadittiin myöhemmin 48 säkeen muistoruno. Simo Heinisen (Mikael Agricola, Elämä ja teokset, Edita 2007) mukaan runo ”alkaa kehotuksella laulaa kyynelten vuoteessa sille surulliselle päivälle, jolloin väkivaltainen kuolema tempaisi pois maisteri Agricolan, joka oli tottunut julistamaan iänkaikkisen Jumalan sanoja.”

Runossa puhutaan myös kohtalottarista, jotka ”katkaisivat hänen elämänsä langan äkkiä”, vaikka hän olisi ansainnut pitkän iän. Kuolema oli odottamaton, sillä Agricolan tiedettiin lähteneen Venäjälle hyvissä voimin, latinaksi valido corpore.


Miksi piispa
oli jo yli viidenkymmen iässä lähtenyt raskaalle matkalle Moskovaan ja Novgorodiin?

Siksi, että Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa valitsi hänet ja muun muassa Uppsalan arkkipiispan Laurentius Petrin kanssa liki sadan hengen rauhanneuvottelijoiden valtuuskuntaan, joka hieroi rauhaa Ruotsin ja Venäjän välille Venäjän ensimmäisen tsaarin, Moskovan suuriruhtinaan Iivana Julman kanssa koko alkutalven 1557.

Mikael Agricola liittyi valtuuskuntaan Turussa 24. marraskuuta 1556. Noin 50 reellä matkustanut seurue suuntasi rantatietä kohti Viipuria, jonne saavuttiin 10. joulukuuta. Arkkipiispan ja Agricolan tiedetään saarnanneen joulunpyhinä Viipurin tuomiokirkossa. Mikael Agricolalle paikka oli tuttu teinivuosilta, sillä hän oli käynyt koulunsa Viipurissa.

Rauhanlähettiläät jatkoivat matkaansa 16. tammikuuta, kun Viipurin linnanpäällikkö, pormestari ja Viipurin piispa Paulus Juusten olivat hyvästelleet heidät. Pähkinälinnaan seurue ehti 20.1. ja Novgorodiin 28.1. Moskovaan diplomaattien joukko pääsi 21. helmikuuta.


Venäläisten
neuvottelujen tapaan herrat joutuivat juopottelemaan. Veijo Meri (Maassa taivaan saranat, suomalaisten historia vuoteen 1814, Otava 1993) kirjoittaa, että Iivana järjesti loistavat pidot. Hän osoittautui myös joustavaksi neuvottelijaksi.

Kari Tarkiaisen (Agricola Venäjällä, käsikirjoitus 2006) mukaan suuriruhtinas kutsui valtuuskunnan juhla-aterialle suureen saliin, jossa pöydät notkuivat ruokaa ja juomaa. Ateria venyi pitkäksi ja päättyi iltamyöhällä. Lopuksi Iivana vaati vielä jokaista vierasta eteensä ja juomaan hänen antamansa täyden maljan tyhjäksi.

Kun juhlatapaaminen oli viimein päättynyt, seurasi neuvotteluissa venäläisten halusta kahden viikon tauko. Syyksi selitettiin paastoaikaa. Lisäksi tsaari tarvitsi aikaa tutustua valtuuskunnan tuomaan Kustaa Vaasan kirjeeseen.


Tsaari oli
valtuuskunnan kanssa eri mieltä sodan syistä. Hän katsoi Kustaa Vaasan olevan vastuussa sodasta.

Veijo Meren mukaan ”Iivana Julma oli haukkunut Kustaa Vaasan moukaksi ja talonpojaksi, joka tunsi maailmaa sen verran kuin navettansa sontaluukusta oli nähnyt.”

Suomalaisen Mikael Agricolan oletetaan vaikuttaneen neuvotteluihin niin, että venäläiset vakuuttuivat tsaarin saaneen väärää tietoa sodan syistä. Rauhansopimuksessa sodan aloittajiksi kirjattiin Ruotsin kuninkaan sijasta rajaseudun rahvas.

Mikael Agricola joutui diplomaatiksi

Mikael Agricolan

päivä 9.4. on hänen kuolinpäivänsä, sillä Agricolan syntypäivää ei tiedetä.

Suomen kielen päivää vietetään samana päivänä. Agricola julkaisi ensimmäiset suomenkieliset teokset, aapisen 1543 sekä Uuden testamentin 1548.

Elias Lönnrotin

syntymäpäivä on myös 9.4. (1802).

Ruotsin vallan aikana Agricolaa ei juuri muistettu moneen vuosisataan. Kansallisromanttinen suuntaus nosti 1800-luvulla Agricolan esille suomalaisena vaikuttajana.

Venäjän sota 1555–1557. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa lähetti noin sadan hengen rauhanneuvottelukunnan Moskovaan loppuvuodesta 1556.

Suomalaisista mukaan joutui Turun piispa Mikael Agricola. Hän kuoli paluumatkalla rekensä äärelle tai viimeistään talossa Kyrönniemen kylässä Uudellakirkolla.

Haudattiin Viipuriin 12.4.1557.