"Eräänä päivänä", Louhi jatkoi tarinaansa, "talossa asuvan mummun luo tuli kylään pienempi ihminen, lapsenlapsi. Hän piti kamalasti siileistä ja halusi ruokkia meitä. Niinpä portaille ilmestyi suuri lautanen, joka oli täynnä maitoa. Voitte varmaan kuvitella, että kiidin paikalle kuin salama!
Maito oli kamalan hyvää. Vanhempani olivat lähteneet kauemmas etsimään ruokaa, joten minä litkin yksin kaiken. Mahani oli aivan täynnä, ja olin kerrassaan tyytyväinen.
Yöllä mahaani alkoi vääntää kamalasti. Siihen sattui niin paljon, että luulin kuolevani. Pahinta oli, että kakkasin pesään. Kerroin äidilleni maidosta ja hän sanoi, että vaivat johtuivat siitä. Maito ei sovi siileille."
Veera Adolfsen