Koeajo: Mit­su­bis­hi ASX sai kol­man­nen kas­vo­jen­ko­ho­tuk­sen

Mitsubishin uudistuneen ASX:n tunnistaa keulan reilusti kromia saaneesta ilmeestä.

Kuva: Auto Bild

Aika alkaa näkyä ohjaamon yleisilmeessä, eikä sitä voi pitää enää modernina. Käytännöllisyys on kuitenkin kaikessa läsnä.

Kuva: Auto Bild

Tämä juttu on Auto Bildin tuottamaa sisältöä.

Hyvä varustelu ja tilankäyttö ovat kasvojenkohotuksen saaneen ASX:n vahvuuksia – se olikin viime vuonna Mitsubishin myydyin ja koko luokkansa toiseksi myydyin malli Suomessa.

Vuonna 2010 esitelty Mit­subishi ASX on saanut kolmannen kasvojenko­hotuksen. Uudella keulail­meellä autosta on kuitenkin saatu hämmästyttävän tuoreen näköinen. Ikä ei näy päällepäin, mutta sisäl­lä merkittävin uudistus jää uuteen keskikonsolin kosketusnäyttöön.

ASX:n hinnat alkavat nyt 23 390 eurosta. Sillä saa itselleen etuve­don, 1,6-litraisen bensiinimootto­rin, manuaalivaihteiston ja kahdes­ta varustetasosta edullisemman eli Inviten. Bensiinimoottorin kanssa on tultava toimeen pelkällä etuve­dolla, mutta dieselit ovat aina ne­livetoisia. Pienempi 1,6-litrainen dieselmoottori on paritettu manu­aalivaihteiston kanssa, mutta koe­ajossa on lähes 2,3-litrainen auto­maattivaihteinen lippulaivadiesel.

Halvin nelivetodieselautomaat­ti on 34 390 euroa maksava 2.2 DI-D Invite 4WD 6AT. Koeajoautostakin löytyvän kalliimman Intense Na­vi -varustelun lisähinta on moot­torista riippuen noin 5 000 euroa. Parempi varustepaketti tuo mu­kanaan muun muassa navigaatto­rin, peruutustutkan, ksenonvalot, panoraamalasikaton, 18 tuuman vanteet, avaimettoman käytön se­kä Android Auto- ja Apple CarPlay -liitettävyydet.

Matkaväsymystä

Korkeamman istuma-asennon an­siosta ASX:ään on helppo istua – se­hän on yksi tämän autoluokan suo­sion salaisuuksista.

Ajoasennosta sen sijaan löytyy huomautettavaa. Jopa keskimit­tainen kuljettaja joutuu tekemään kompromissin ajoasennon kanssa. Vaikka ratissa on pituus- ja kor­keussäätö, niin joko ratti jää liian kauaksi tai reisituki vajavaiseksi.

Kuljettajan istuimessa on vain korkeussäätö. Koeajetussa panoraa­malasikatollisessa versiossa päänti­laa on jopa edessä poikkeuksellisen vähän. Kaksimetrinen kuljettaja tuntee olonsa varmasti tukalaksi. Takapuoli pääse pitkillä matkoilla hieman puutumaan, eikä ristise­läntuen säädön puuttuminen aina­kaan vähennä matkaväsymystä.

Kitkarenkaista huolimatta ren­kaista kantautuva melu on kova – melutasoa selittää auton varsin pieni kokoluokka.

Takatilat ovat hyvät. Istuin ei ole muuten erinomainen, mutta kun jalat laittaa etupenkin alla olevaan poteroon, niin aikuisellekin löytyy riittävästi reisitukea. Näin olot ovat takana suorastaan lokoisat. Viivoit­timella muotoiltu takaistuin edesauttaa kolmen henkilön

mahtumista. Takana on pääntilaa samaan tapaan kuin edessä.

Tavaratilaa on 419 litraa, jolla pärjää tavallisimpien tarpeiden suhteen. Takapenkin selkänoja kaatuu suhteessa 60:40, ja tavara­tilan vasemmasta reunasta löytyy koukku ostoskassille.

Uusi ja vanha keskikonsoli

Ostopäätös pitää tehdä varuste­tasojen Invite ja Intense Navi kes­ken. Jo perusversiossa on varsin hyvät varusteet, kuten automaatti-ilmastointi, ajovaloautomatiikka hämäräkytkimellä, istuinlämmit­timet, nahkaverhoiltu ohjauspyö­rä, sadetunnistin ja vakionopeu­densäädin. Varusteissa auton iästä vihjaa lähinnä sähköisten turva­järjestelmien puute.

Keskikonsoli vaikuttaa vanhen­tuneelta – kunnes sitä käyttää. Pie­nehkö näyttö ja halvalta näyttä­vät painikkeet huijaavat sen iän. Sen sisällä on nopeasti reagoiva ja hyvin toimiva käyttöjärjestelmä, joka muistuttaa käytöltään älypu­helimia.

Aika alkaa näkyä ohjaamon yleisilmeessä, eikä sitä voi pitää enää modernina. Käytännöllisyys on kuitenkin kaikessa läsnä.

Kuva: Auto Bild

Esimerkiksi navigaattorissa on vain yksi kenttä, johon voi syöttää osoitteen tai kaupungin ja jättää hakutulosten etsimisen tietoko­neen tehtäväksi. Tuoreemmissa kalliimman hintaluokan autoissa tapaa kankeampia ja huonommin toteutettuja sovelluksia.

Ilahduttavan hyvin toimiva na­vigaattori tulee nimensä mukai­sesti kalliimman Intense Navi -varustelun myötä. Navigaattoril­le kaipaisi myös fyysistä pikanäp­päintä näytön viereen. Nyt kart­tanäkymän joutuu aina etsimään kotivalikon kautta. Auton järjes­telmien kielenä on ilahduttavas­ti suomi.

Automaattisen ilmastoinnin säätimet ovat suuret, joten niitä on helppo käyttää myös

hanskat kädessä. Ilmastoinnin säätimet eivät ole kauniit, mutta ne hoita­vat tehtävänsä äärimmäisen hy­vin. Se kuvastaa yleisestikin au­ton sisätiloja.

Viheltäen matkaan

Yli 2,2-litrainen turbodiesel vihel­tää matalissa nopeuksissa kuor­man vaihdellessa kuin paloauto. Melutaso ei ole lähelläkään mai­nittua paloautoa, mutta muuten äänet tuovat sellaisen mieleen. Moottorin suuri tilavuus yhdistet­tynä pieneen autoon saattaa luoda kovat kuvitelmat kulkupuolesta, mutta ihan sellaiseen riemukul­kuun ei ylletä.

Suoritusarvot ja 150 hevosvoi­man teho antavat oikean kuvan auton liikkeistä. Pienemmistäkin moottoreista puristetaan nykypäi­vänä huomattavasti enemmän irti. Vääntöä on pieneen autoon kyllä riittävästi, joten liikkuminen on ehdottoman vaivatonta ja jopa ri­peää. Maltillinen viritysaste saat­taa näkyä pitkällä aikavälillä luo­tettavuudessa.

Korkea melutaso ja keskinker­tainen ajoasento suosivat lyhyitä matkoja, joten kaupunkikäyttö tu­lee nopeasti mieleen. Kääntöym­pyrä on kuitenkin tähän nähden harmittavan suuri. Myös ohjaus tuntuu hieman etäiseltä matalis­sa nopeuksissa. Ehkäpä soveliain käyttö olisi kuitenkin työmatka-ajo yhdistettynä harrastuksiin ja vaikeakulkuisiin mökkiteihin.

ASX:n ajettavuus tuntuu para­nevan, kun lähestytään pidon rajo­ja – tämä tosin koskee varmuudel­la vain koeajettua nelivetoversiota. Käsijarrun vieressä olevasta veto­tapapainikkeesta valitaan etuve­to, tarpeen tullen automaattisesti kytkeytyvä neliveto tai koko ajan päällä oleva neliveto.

Liukkaita kelejä oli koeajon ai­kana rajallisesti ”käytössä”, mut­ta Mitsubishin nelivetojärjestelmä tuntuisi toimivan erinomaisesti yhteen auton alustan kanssa. Pi­don rajat tulevat

tavallisesti vas­taan kaikkien neljän renkaan irro­tessa rauhalliseen luisuun. Mitään yllättävää ei tapahdu, ja ajonva­kautusjärjestelmä puuttuu peliin hetkessä. Ajonvakautuksen saa myös kytkettyä pois päältä.

Dieseliä palaa

Kulutuslukemat näyttivät koeajon aikana noin kahdeksaa litraa kau­pungissa, ja pitkällä matkalla pyö­ritään kuuden litran tuntumassa. Kulutukset ajettiin pakkaskelillä kylmänä liikkeelle lähtien, mut­ta toisaalta talvirajoitukset laski­vat moottoritiekulutusta. Lukemat ovat, automaattivaihteistosta huo­limatta, modernille autolle korkei­ta. Toki myös nelivetoisuus tulee huomioida kulutusta arvioitaessa.

Korkea kulutus hieman laskee huippumallin haluttavuutta. Pie­nemmällä 1,6-litraisella dieselillä pääsee lähes samoihin suoritusar­voihin, mutta silloin pitää vaihtaa manuaalisesti. Ostohinnassa sääs­tää samalla varustetasolla noin 4 000 euroa, ja neliveto kuuluu myös silloin pakettiin. Se saattaa tarjota ASX-mallistossa parhaiten vastinet­ta rahalle, mikäli kulutus todella laskee luvatunkaltaisesti. Toisaal­ta automaatin tuoma vaivattomuus on rahan arvoinen etu.

Miellyttää: Pieniin ulkomittoihin nähden sisälle on taiottu paljon tilaa. Tavaratila ja takamatkusta­jien oltavat ovat kiitettävät.

Ärsyttää: Vaikka kokoluokassa ero ei ole suuri, niin huippu­mallin lähes 40 000 euron hinta saa odottamaan hiljaisempaa matkantekoa. Kitkarenkaista huolimatta rengasmelua on harmittavan paljon.

Yllättää: Ulkoa autoa katsellessa ei uskoisi mallin tulleen markki­noille jo vuonna 2010. Kasvo­jenkohotus on keskimääräistä onnistuneempi, vaikka muu­tokset koskevat lähinnä keulan ilmettä.

Yhteenveto: Mikä laulaen tulee, se viheltä­en menee. Irwin laulaa, että rahahan on käyttöä varten. Auto hankitaan tavallisesti käyttöön, ja siihen Mitsubishi ASX on teh­ty. ASX ei herätä suuria tunteita, mutta se tarjoaa arkikäytettä­vyyttä ja varusteita vastineeksi rahalle. Mitsubishin hyvä his­toria luotettavuustilastoissa ei ainakaan haittaa myyntiä.

Tilaa Auto Bild täältä!

Kalevan digitilaajana voit tutustua Auto Bildin lehtiin uudessa eKalevassa!