Itsenäisyyspäivänä 6.12. sytytetään ikkunalle kaksi kynttilää, ja tapaan kuuluu polttaa kynttilöitä illalla kuudesta kahdeksaan. Kahden kynttilän merkityksestä on useita selityksiä, mutta ei yhtä totuutta.
Pohjois-Suomessa on sanottu toisen kynttilän olevan isänmaan ja toisen kodin kunniaksi. On myös arveltu aivan järkiperäistä syytä lukumäärälle. Kaksi kynttilää mahtuu pieniruutuiseen ikkunaan.
Kynttilöitä on poltettu ikkunalla Suomessa 1700-luvulta asti Euroopan mallin mukaan hallitsijoiden vierailun tai merkkipäivien kunniaksi, myöhemmin omien suurmiesten kunniaksi. Suomessa ikkunakynttilät saivat poliittisen merkityksen sortovuosien aikana. Runebergin päivänä 5. helmikuuta kynttilät olivat myös protesti venäläistämistoimille.
Nykyinen perinne itsenäisyyspäivän kynttilöistä syntyi vuonna 1927, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi.
Sotavuosina toinen kynttilä syttyi rintamalle jääneille ja toinen kynttilä rintamalta palanneille miehille.
Vasemmistoradikaalisuuden kukoistaessa 1960- ja 70-luvuilla oli poliittinen kannanotto olla polttamatta itsenäisyyspäivän kynttilöitä, koska niiden katsottiin symboloivan porvarillista isänmaata. Käsitys syntyi tarinasta, jonka mukaan kynttilät ikkunalla tarkoittivat aikanaan etappitaloa ja turvapaikkaa Ruotsin kautta Saksaan matkaaville jääkäreille. Toinen tarina tosin selittää kynttilöiden ilmaisseen, että talosta löytyy kapinallisia ja tarvittaessa miehiä riveihin.
Nykypolvet pitävät itsenäisyyspäivän kynttilöiden polttoa enemmänkin tunnelmallisena perinteenä. Kynttilöiden värin ja muodon voi jokainen valita vapaasti. Palvelutaloissa suositaan lediä.
