Mies on tikahtua nauruunsa, kun yritän toistaa hänen nimeään. Nimen lausuminen on vaikeaa, mutta meillä on yhteinen ymmärrys. Jalkapallo todellakin on kansainvälinen kieli.
"Anna, kun arvaan. Sinä olet Suomesta. Inter Turku, HJK, Honka, onko Honka sinun suosikkisi? Eikö. No, sitten Tampere United, Mariehamn, AC Oulu, Jaro kenties", noin nelikymppinen mies hämmästyttää kuulijaansa.
Seurojen nimet eivät ole sinne päin, vaan lähes täsmälleen oikein lausuttuja. Miten sinä tiedät nämä kaikki joukkueet?
"Minä vain tiedän."
Ehkä mies harrastaa vedonlyöntiä, ehkä hän lukee innostuneena sarjataulukoita ympäri maailmaa. Tämä paikka on maailman tunnetuin mustien asuinalue Soweto. Oletan, että Googlen katukuvapalvelu ei yllä tähän Motswedin alueeseen.
Motswedi on pienehkö hökkelikylä, yksi monista Soweton alueella. Näissä asuvat köyhimmistä köyhimmät. Motswedissa on arviolta 7 000-10 000 asukasta. Sähköä ei ole ja jokaisella kadulla on yksi vesipiste, yhteensä 250 kappaletta.
Motswedin opas Lawrence johdattaa meidät yhteen vaatimattomista hökkeleistä. Isoäiti, hänen tyttärensä ja kolme lastenlasta asuttavat yhtä pientä huonetta.
Lawrencen mukaan kylässä on vain muutama televisio.
"60 prosentilla ei ole mitään työtä. MM-kisojen aikaan keräännymme puistoihin katsomaan otteluita skriiniltä. Jokainen tykkää jalkapallosta. Meillä ei ole kenttiä, mutta pelaamme kaduilla."
Kadut Motswedissa tarkoittavat jotain muuta kuin kadut Oulussa.
Soweto ei ole pelkkää köyhyyttä ja kurjuutta. Köyhät ovat yhdessä ääripäässä, erittäin rikkaat toisessa ja kasvava musta keskiluokka niiden välissä.
30 metriä Motswedista, asfaltoidun tien toisella puolella on Kentucky Fried Chickenin pikaravintola.
Vielä jyrkempi ero näkyy Kliptownissa, Soweton ensimmäisessä ja kuuluisimmassa slummissa. Kivenheiton päässä Kliptownista on moderni ostoskeskus, missä voi kävellä samoihin liikkeisiin kuin missä tahansa maailman suurkaupungissa.
"Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät", opas Steven Cele tietää yleismaailmallisen totuuden.
Ylhäältä katsottuna Kliptown ei näytä valtavalta, mutta arvioiden mukaan alueella on yli 40 000 asukasta. Kliptownissa osittain kuvattu Tsotsi voitti vuonna 2005 parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin.
Nyt länsimaalaisen huomiota hamuavat pojat, jotka pelaavat jalkapalloa Kliptownin sisäänkäynnin luona. Koltiaiset eivät pelaa vastakkain, vaan esittelevät vuorotellen temppujaan pallon kanssa.
"Meillä on oma Way Way -niminen joukkue. Yleensä pelaamme kadulla, koska kentät ovat tuolla erittäin kaukana", teini-ikäinen Masibuee viittoo.
"Monen lapsen unelma on tulla jalkapallotähdeksi, mutta se voi olla vähän vaikeaa, kun ruokaa ei ole riittävästi."
Pallottelu keskeytyy, kun hevoskärryt tarvitsevat tietä.
"Katsokaa, tuossa on meidän auto", Masibuee huudahtaa pilke silmäkulmassa.
Vuoden 2010 Etelä-Afrikan MM-turnaukselle ei olisi voinut löytyä parempaa avausmaalin tekijää. Siphiwe Tshabalala tykitti pallon Meksikon ylänurkkaan aivan kotikulmansa Soweton vieressä jyhkeästi seisovalla Soccer Cityn stadionilla.
Vähän matkan päässä Soweton puolella on Orlando Stadium - tosin ei alkuperäisessä kuosissaan.
Apartheidin aikaan jalkapallo oli tärkeä osa mustien identiteettiä ja kansannousua. Sowetossa Orlando Piratesin ja Kaizer Chiefsin paikalliskamppailut keräsivät stadionit täyteen katsojia. Jomo Sonon ja Ace Ntsoelengoen kaltaiset taiturit pysyivät pitkään täysin piilossa muun maailman tietoisuudelta.
Englantilainen FourFourTwo -jalkapallolehti otsikoi vuosi sitten juttunsa Soweton paikallispeleistä: Parhaat ottelut, jota et nähnyt televisiosta.
Yksi klassikko lienee ollut vuoden 1976 Piratesin ja Chiefsin kohtaaminen. Tuonna vuonna stadionin läheisyydestä Orlando Westin koulusta alkoi mustien nuorten liikehdintä, joka tukahdutettiin kesäkuun 16. päivänä 13-vuotiaan Hector Pietersonin ampumisella.
Tänä päivänä Hector Pietersonin vaikuttava muistomerkki ja museo ovat Soweton suurimpia vetonauloja. Muutama kortteli alaspäin Lembeden kadulla on Nelson Mandelan entinen koti. Arkkipiispa Desmond Tutu asuu yhä viereisellä Vilakazin kadulla.
Mandelan ja Tutun, kahden Nobelin rauhanpalkinnon saajan, kodit ovat vain 300 metrin päässä toisistaan.
Tulevaisuudessa Etelä-Afrikka muistetaan myös jalkapallon MM-lopputurnauksesta. Ja eteläafrikkalaiset takuulla muistavat tämän hektisen kuukauden.
"Emme ole koskaan nähneet näin monta valkoista Sowetossa", Steven Cele mainitsee.
Cele toivoo, että MM-turnaus olisi lähtölaukaus entistä suuremmille turistimäärille.
"Ihmiset kertovat kotimaassaan, kuinka hyvin heitä kohdeltiin Etelä-Afrikassa. Se onnistuu vain, jos afrikkalaiset pysyvät afrikkalaisina, eivätkä yritä lyhytnäköisesti riistää turisteja."
26-vuotias Cele olisi mielellään käynyt katsomassa MM-kisojen otteluita.
"Mutta lippujen hinnat ovat tähtitieteellisen korkeat. Ei minulla ole varaa 1 500 randin lippuihin", ankarasti töitä tekevät Cele sanoo.
Vaikka kisojen päänäyttämö Soccer City on vain muutaman kilometrin päässä Motswedin ja Kliptownin kaltaisista asuinalueista, stadionin katsomot ovat asukkaille kokonaan toisessa ulottuvuudessa.