Velkajärjestelyyn ajautuneen oululaisen mainostoimiston toimitusjohtajan maksuohjelmassa ei tarvitse korkeimman oikeuden (KKO) mukaan ottaa huomioon hänen 486 euron suuruista luontaisetuaan. Se koostuu auto- ja puhelinedusta.
Näin KKO päätyi ennakkoratkaisussaan Oulun käräjäoikeuden ja Rovaniemen hovioikeuden kanssa samaan lopputulokseen.
Velkoja Oulun ja Kainuun verovirasto vastusti selvittäjälle toimittamassaan lausumassa maksuohjelmaehdotusta.
Verovirasto katsoi, että toimitusjohtajan nettotuloihin tulisi lisätä luontoisetu, jotta saataisiin selville todellinen hänelle jäävä velkajärjestelyssä huomioon otettava rahapalkan ja rahanarvoisten etujen yhteismäärä.
Näin laskettuna toimitusjohtajan nettoansiot olivat kuukaudessa 1246 euroa. Hänen tulisi tinkiä muista elinkustannuksistaan, mikäli hän haluaa osan palkastaan luontoisetuina.
Käräjäoikeuden mukaan velallisen maksuvaralla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka jää jäljelle kun velallisen tuloista vähennetään asumiskustannukset, välttämättömät elinkustannukset ja elatusvelvollisuudesta aiheutuvat menot.
Maksuvaraa laskettaessa otetaan huomioon kaikki velalliselle kertyvät nettotulot. Tulon lähteellä tai perusteella ei ollut merkitystä.
Työsuhteeseen liittyvän luontoisedun verotusarvo ei ollut tosiasiallista tuloa. Velkajärjestelyssä luontoisedut vaikuttivat sitä kautta, että tällainen etuus saattaa vähentää menoja, jotka muutoin oli otettava huomioon välttämättöminä elinkustannuksina, kuten työmatkakuluja.
Autoedun vaikutus velallisen maksuvaraan oli huomioitu oikein maksuohjelmaehdotuksessa pienentämällä velallisen elinkustannuksiin varattua määrää siten, että niistä oli vähennetty työmatkakulujen osuutena 68,95 euroa.
Puhelinedun verotusarvoa ei ollut erikseen ilmoitettu ja sen oli katsottava olevan niin vähäinen, että sillä ei ollut merkitystä velallisen maksuvaraa laskettaessa.
Verovirasto vaati KKO:lle jättämässään valituksessa luontoisetujen huomioon ottamista siten, että toimitusjohtajan nettotuloihin lisätään luontoisetujen verotusarvo.
KKO:n mukaan toimitusjohtaja ei saa luontoiseduista tätä vastaavaa tosiasiallista tuloa, joten hän ei voi käyttää sen mukaista rahamäärää välttämättömien elinkustannustensa tai velkojensa maksamiseen.
Luontoisetujen verotusarvon lisääminen hänen nettotuloihinsa maksuvaraa laskettaessa johtaisi sellaisen maksuvaran vahvistamiseen, ettei hän tosiasiallisilla tuloillaan pystyisi suoriutumaan elinkustannuksistaan tai näin lasketun maksuvaransa mukaisista suorituksista velkojille.
Tämän vuoksi KKO katsoi käräjäoikeuden tavoin, ettei luontoisetujen verotusarvoja ole maksuvaraa laskettaessa lisättävä nettotuloihin.
