Korkein oikeus (KKO) antoi tiistaina kaksi ennakkoratkaisua, jotka koskevat salaisiksi julistettujen tuomioistuinten asiakirjojen julkisuutta.
Ensimmäisessä tapauksessa niin sanotusta Hyvinkään paloittelusurmasta tuomittu nuori nainen vaati syyttäjän haastehakemukseen antamansa vastauksen määräämistä julkiseksi. Toisessa tapauksessa tutkija vaati saada tutustua seksuaalirikoksia koskevaan salaiseen aineistoon.
KKO hyväksyi paloittelusurmasta tuomitun vaatimuksen, joten naisen vastaus haasteeseen tuli julkiseksi. Tutkijan vaatimukset KKO hyväksyi osin.
Paloittelusurmajutussa Hyvinkään käräjäoikeus määräsi oikeudenkäyntiaineiston salaiseksi lukuun ottamatta tuomiolauselmaa, sovellettuja lainkohtia sekä haastehakemusta rangaistusvaatimusten ja teonkuvauksen osalta. Myös Helsingin hovioikeus piti aineiston samoin salaisena, joskin julkaisi lisäksi tiedotteen.
Täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta tuomion saanut nainen katsoi, että salassapidosta määrättäessä häntä ei kohdeltu tasapuolisesti syyttäjän kanssa. Naisen mukaan häneltä evättiin mahdollisuus puolustautua julkisesti.
KKO toteaa, että syyttäjän haastehakemus sisältää lyhyehkön ja tiiviin teonkuvauksen, josta ilmenee syyttäjän käsitys kunkin syytetyn osuudesta tapahtumiin, sekä syyttäjän rikosoikeudellisen arvion tapahtumista.
Naisen vastaus haasteeseen puolestaan sisältää hänen omia, varsin yleisluontoisia käsityksiään syyttäjän versiosta.
Vastaus ei KKO:n mukaan sisällä tietoja toisesta alaikäisestä syytetystä eikä mitään uutta ja arkaluonteista tietoa henkirikoksen uhrista.
Koska haastehakemus on määrätty julkiseksi, ei siten ole perusteita olla määräämättä myös naisen vastausta julkiseksi.
Toisessa tapauksessa oikeustieteellistä lisensiaattityötä ja väitöskirjaa valmisteleva tutkija pyysi lupaa tutustua eräiden rikosjuttujen salaisiin asiakirjoihin. Ne koskevat naisiin kohdistuneita seksuaalirikoksia.
Tutkija halusi tietoja esittelijän muistioista neljästä 1970-luvun alussa käsitellystä rikosjutusta. Lisäksi hän halusi tutustua kaikkeen oikeudenkäyntiaineistoon kolmessa 1990-luvun lopulla vireillä olleessa rikosjutussa.
KKO ei antanut tutkijalle lupaa tietoihin esittelijän muistioista siltä osin kuin ne sisältävät esittelijän ratkaisuehdotuksen perusteluineen.
KKO muistuttaa, että tuomioistuimen neuvottelujen salaisuus on riippumattoman oikeuslaitoksen perusedellytyksiä.
Muut tiedot muistioista tutkija saa. KKO otti huomioon sen, että kysymys on lähes 30 vuotta vanhoista asioista, joten yksityisyyden suojaamisen tarve on pienentynyt.
Tuoreemmista jutuista tutkija saa tutustua niihin asiakirjoihin, jotka KKO päätteli tarpeellisiksi hänen tutkimuksensa kannalta. KKO toteaa julkisuuslain lähtevän siitä, että tieteellisen tutkimuksen vapaus on turvattava.
Tutkija pääsee selailemaan muun muassa asianosaisten terveydentilaa ja muita yksityiselämän arkaluonteisia tietoja koskevia asiakirjoja sekä syytettyjen rikosrekisteriotteita.
Hän ei kuitenkaan saa perehtyä asianosaisten varallisuusselvityksiin eikä yhden jutun syytetyn mielentilalausuntoihin, jotka sisältävät erittäin arkaluonteisia tietoja useista syytetyn läheisistä.
KKO ei antanut tutkijalle lupaa jäljentää asiakirjoja, eikä hän saa käyttää tietoja niin, että asianosaiset ovat tutkimuksesta tunnistettavissa. KKO määräsi tutkijan myös tuhoamaan muistiinpanonsa sen jälkeen kun hänen työnsä on arvosteltu.