Kesä tekee tuloaan ja kalenteri alkaa täyttyä jos minkä sortin kissanristiäisistä. On lakkiaisia, syntymäpäiviä, oman pojan rippijuhlaa. Ja loma siellä jossain näiden keskellä.
Huomaan ajatuksiin hiipivän huokauksen, kun tapaamisia, työ- ja musakeikkoja silmäillessäni huomaan ajatusten olevan jo syyspuolella. Mitä ihmettä, noin lyhytkö se kesä on!? Eii, enhän minä ehdi yhtään mitään!
Kuinka kesä tuntuikin lapsuudessa ja nuoruudessa niin ihanan pitkältä? Ehkä siksi, ettei siihen ladannut niin hirveästi varauksia.