Mielipidekirjoitus oppilasta kiusaavasta opettajasta on saanut aikaan vilkkaan keskustelun Kaleva.fi:ssä. Kymmenet lukijat ovat muistelleet omia karvaita kokemuksiaan opettajistaan.
Harvassa ammatissa kiusaamisen vaikutukset ovat niin tuhoisia kuin opettajilla, sillä uhreina ovat puolustuskyvyttömässä asemassa olevat lapset ja nuoret, lukijat kiteyttävät.
Opettajat ovat käyttäneet jopa fyysistä väkivaltaa. Esimerkiksi nimimerkki B.R1 kertoo lapsuudestaan:
"Ala-asteella 70-luvulla opettaja otti minut silmätikuksi. Vaikka en kulloisinkiin kujeisiin ollut syyllistynyt niin ihan sama, taas väistelin potkuja ja karttatelineen heilautuksia karttahuoneessa opettajan huutosylkipisaroita kasvoilta pyyhkien. Tämä jatkui koko ala-asteen ajan ja jäihän siitä pysyvä inho auktoriteetteja kohtaan sekä muutenkin syvät henkiset arvet."
Menneiden vuosikymmenten karujen opettajamuistojen lisäksi lukijat kertovat omien lastensa kokemuksista. Lukijoiden mielestä Oulun eri kouluissa on eroa suhtautumisessa oppilaaseen, jos tämä ei asetu muottiin. Kohtelu varsinkin poikia kohtaan saattaa olla kovaa ja oppimisvaikeuksia ei haluta ottaa huomioon.
Nimimerkki Mertsi kertoo kokemuksistaan:
"Poikaoppilaiden vanhemmat kokoontuivat yhdessä rehtorin, erikoisopettajan ja kuraattorin kanssa. Kuulimme että vaikeuksia oli ollut aikaisemminkin. Onneksi meitä kuultiin ja kesken vuoden luokalle tuli uusi opettaja."
Jotkut vanhemmat kertovat uhanneensa tehdä jopa rikosilmoituksen, jos oppilaan kiusaaminen ei lopu. Koulun tai paikkakunnan vaihto on tuonut monelle ratkaisun asiaan.
Nimimerkki Lottovoittaja kirjoittaa:
"Oulun jättikoulussa erityisope teki tokaluokkalaiselle diagnoosin adhd ja ehdotti lääkityksen hommaamista lapselle. Lasta käytettiin neurologin tutkimuksissa, eikä diagnoosia löytynyt, keskivertoa älykkäämpi kuitenkin. Lapsi muutti toiselle paikkakunnalle ja on erittäin hyvä oppilas - jo eka vuosi uudessa koulussa toi stipendin."
Kuitenkin keskustelijat ovat myös sitä mieltä, että erittäin harvat opettajat syyllistyvät oppilaan määrätietoiseen kiusaamiseen. Heidän mielestään nykyisissä kouluissa on tarjolla niin monenlaista ammattihenkilöä, että asioista saadaan kohtuullinen selvyys.
Normaalia kurinpitoa vai kiusaamista?
Lukijat muistuttavat, että vanhempien käsitykset oman lapsen käytöksestä saattavat erota huomattavastikin opettajien kokemuksista. Joskus vanhemmat eivät usko negatiivisia asioita oppilaasta, vaikka useat eri opettajat kertovat lapsen käytöksestä perustellusti. Myös normaali kurinpito ja vaikkapa huomauttaminen tekemättömistä tehtävistä saatetaan rinnastaa kiusaamiseen.
Lukija kehottaa vanhempia aktiivisuuteen, jos epäilee opettajan kiusaavan oppista:
"Kouluissa järjestetään vanhempainiltojen lisäksi vanhempien kuulemisia ainakin kerran lukuvuodessa. Lisäksi halutessasi voit varata ajan rehtorin ja kyseisen opettajan kanssa kuulemiseen, jossa voit purkaa mieltäsi ja huoliasi. Jos ei sittenkään asia korjaannu, ota yhteyttä koulukuraattoriin, sivistystoimen johtajaan ja sosiaalityöntekijöihin."
Lukijat ehdottavat myös sitä, että joka luokkaan asennetaan valvontakamera tallennuksella. Se olisi myös opettajien etu, sillä nykyisin vain oppilaat videoivat tilanteet oman näkemyksensä mukaan, ja laittavat sosiaaliseen mediaan sopivat pätkät opettajan toimista.
Yksi kirjoittaja hoksauttaa, että oppitunnit ovat avoimia tilaisuuksia. Vanhempien pitäisi mennä seuraamaan oppitunteja säännöllisesti, niin he näkisivät, millainen tunnelma luokassa on.
Keinoksi esitetään myös anonyymiä vihjekanavaa virkarikoksiin epäillyille, sillä kynnys puuttua kiusaamiseen on korkea.