Suurin osa nettikiusaamisesta tapahtunee nuorten keskuudessa. Kenestäkään ei tule kiusaajaan ilman, etteikö asianomaisella itsellä ole jokin ongelma. Kyseessä on aina jonkinlainen mielessä oleva asennevika. Tämän vuoksi kiusattujen lisäksi myös kaikille kiusaajille tulisi järjestää jonkinasteista psykoterapiaa, jossa selvitettäisiin asianomaisen ongelmat ja niihin ratkaisut.
Useimmissa tapauksissa ongelman selvittäjän ei tarvitsisi olla psykoterapeutti, vaan esimerkiksi koulukuraattori tai koulusairaanhoitaja voisivat saada riittäviä tuloksia aikaan. Myös psykoterapeutteja tarvitaan vaikeimpien tapausten selvittämiseen.
Jos psykoterapian avulla nettikiusaajaa ei saataisi lopettamaan, niin sitten rangaistusvälineenä olisi kännykkä, joka on nuorille kaikki kaikessa. Tämän vuoksi nettikiusaaminen saataisiin suurelta osin loppumaan, jos kiusaajalta takavarikoitaisiin kännykkä määräajaksi ja samalla määrättäisiin, ettei hän saisi käyttää tuona aikana muidenkaan kännykkää. Jos kiusaajan kuitenkin todettaisiin käyttäneen toisen kännykkää, käyttökieltoa pidennettäisiin.
Käytännössä rikoslakiin pitäisi säätää tarpeelliset säädökset. Poliisipiirin päällikölle tulisi antaa oikeus määrätä käyttökieltorangaistus. Säädösten tultua voimaan asiasta pitäisi tiedottaa näkyvästi mediassa ja kaikissa oppilaitoksissa. Näkyvä tiedottaminen toimisi tehokkaana ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Kun nuori saa kännykkäänsä kiusaamista tarkoittavan viestin, hänen tulisi näyttää se joko opettajalle tai vanhemmilleen. Nämä ilmoittaisivat asian poliisille, jonka tulisi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen jälkeen, kun ongelmaan ei ole saatu ratkaisua psykoterapian avulla.
Kaikki kiusaamisen muodot ovat vakavia asioita, joista jää kiusatulle vuosikausia kestävät traumat. Tämän vuoksi niihin tulee puuttua välittömästi ja kaikki käytettävissä olevat keinot tulisi hyödyntää.