Ki­ta­ris­ti hyl­ky­ään­ten aar­re­ar­kul­la

Jarmo Saari avartaa käsityksiä kitarasaundin mahdollisuuksista. Taiturin käsissä kielipeli poksahtelee, narskuu ja vinkuu, mutta myös svengaa.

Kitarasissi. Kun Jarmo Saari käskee, kitara tottelee. Kitaran saundin rosoisuus on taiturin mielestä kaunista. Saari soittaa viikon lopulla Torniossa ja Raahessa
Kitarasissi. Kun Jarmo Saari käskee, kitara tottelee. Kitaran saundin rosoisuus on taiturin mielestä kaunista. Saari soittaa viikon lopulla Torniossa ja Raahessa
Kuva: Kie von Hertzen


Jarmo Saari Solu konsertoi torstaina Torniossa Länsi-Lapin ammatti-instituutin salissa ja lauantaina Raahen Rytmikellarissa.

Jarmo Saari avartaa käsityksiä kitarasaundin mahdollisuuksista. Taiturin käsissä kielipeli poksahtelee, narskuu ja vinkuu, mutta myös svengaa.

Jo vuosikymmenen mies on kehitellyt ideoitaan bändeissään XL, ZetaBoo, Filmtet ja Reuna. Saari on myös puurtanut tuottaja-muusikkona vasta albumin julkaisseen Sergio Machadon kaltaisten oman tien kulkijoiden seurassa.

Ensimmäistä varsinaista soololevyään Solu Saari kehitteli neljä vuotta. Solu koostuu äänisirpaleista, joiden skaala kaartuu industrial-ryskeestä eteerisiin tunnelmiin.

Levy on siten eräänlaista kierrätystä?

"Ehdottomasti. Haluan tehdä maailman kauneinta musiikkia hurinoista, kierroista sun muista sähkökitaran häiriöäänistä, jotka eivät yleensä kelpaa levyille", Saari kiteyttää.

Solulla Saari luotaa kauneusestetiikan rajoja: millä perusteella jokin ääni on tavoiteltava ja toinen halutaan eliminoida.

"Elävä pinta kuten meri tai maisema on harvoin täysin harmoniassa ja symmetrinen. Minulle rosoisuus on kaunista."

Kaupunkisissiksi kansikuvissa sonnustautunut mies tunnustaa, että Solun tekeminen edustaa toisinajattelua - luotaahan levy ulottuvuuksia, joita ei juuri kaupalliseen menestymiseen tähtäävillä äänitemarkkinoilla kuulla.

"Ainakin minulta vaati rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä taistella tuulimyllyjä vastaan ja tehdä jotain tällaista. Nautin levyn tekemisestä, mutta on minusta riippumaton asia, tarttuuko ja välittyykö se lapsenomainen leikkimielisyys, mitä olen tuossa harrastanut."

Voimakkaasti muokattu äänimateriaali on kaikki peräisin kitarasta, Saari vakuuttaa.

"Jos olisin käyttänyt rumpukonetta tai synaa, mukaan olisi tullut väistämättä jonkun japanilaisinsinöörin näkemyksiä. Kitara voi olla relevantti instrumentti pitkään, jos ei jämähdetä soittamaan sitä, mikä on kaikille tuttua ja turvallista."

Solun inspiroijiksi Saari listaa Jimi Hendrixin ja Jeff Beckin, joille Saaren tavoin kielisoitin on työkalu, ei fetissi. Todelliset vaikuttajat löytyvät kuitenkin lähempää.

"Eniten ovat vaikuttaneet soittokaverini Anna-Mari KähärästäSeveri Pyysaloon, joiden kanssa olen päässyt työskentelemään viime vuosina. Parhaillaan tuotan Kalle Aholan uutta levyä. Vuorovaikutuksesta olen oppinut eniten."

Ilmoita asiavirheestä