Tänään kauppoihin ilmestyy kaksi oululaista rockalbumia, jotka lähtökohdiltaan poikkeavat toisistaan melkoisesti. Viikon päätteeksi Antti Tuiskun kanssa albumilistan kärkipaikasta kamppailevan Sentencedin The Funeral Album on yksi viimeisistä nauloista pitkän uran tehneen menestysyhtyeen arkkuun.
Toinen oululaisjulkaisu, Amplifiren Killing The Sound, on puolestaan toistaiseksi lähinnä demoillaan ja internetissä liikkuneilla mp3-näytteillä mainetta keränneen tulokkaan ensimmäinen täyspitkä kolmen albumin mittaisesta levytyssopimuksesta.
"Mukavaa, kun levy on nyt lopultakin kansissa. Eipä tarvitse enää hieroa noiden biisien sovituksia. Samalla pöytä puhdistuu ja voi ruveta tekemään myös uutta", myhäilee Amplifire-kitaristi Aki Pehkonen.
Vieressä yhtyeen solisti Kari "Kakke" Vähäkuopus tutkailee painotuoretta albumia uteliaan näköisenä.
Juuri Venäjältä Charonin miksauskeikalta palannut Vähäkuopus pyörittelee valmista levyä käsissään ensimmäistä kertaa.
"Hyvältä näyttää ja muutenkin levyyn voi olla tyytyväinen. Saa sitten nähdä, suhtaudutaanko meihin julkisuudessa jälleen yhtenä metallibändinä Oulusta", pohtii Kari Vähäkuopus.
Vähäkuopuksen kulmien kurtistelun ymmärtää, sillä Killing The Sound tuo uusia tuulahduksia Oulun rockilmeeseen. Amplifire koostaa sointinsa 2000-luvun rockissa usein kuulluista elementeistä; post-grungesta, metallisäikeisestä rockista ja kevyehköstä konesäksätyksestä.
Persoonalliseksi Killing The Soundin tekee se, että vain harvoin Alice In Chains ja Depeche Mode kohtaavat yhdessä ja samassa paketissa.
"Kyse on puhtaasti kauhun tasapainosta", kuittaa Aki Pehkonen koneellisen soinnin ja sähkökitaran vuorovedon, jolla Amplifire on kerännyt voimakasta palautetta puoleen ja toiseen.
"Mikä ei ole paha asia ollenkaan. Levyllähän koneet istuvat paremmin kuin demoilla, eivätkä hyökkää suoraan päälle. Mutta on sitä tullut itsekin mietittyä, että kun on noita konehommia, niin kelpaako tämä metallipuristeille vai onko meidän otollisinta yleisöä sellainen perusrokkiporukka", Aki Pehkonen jatkaa.
Kevyimmillään Killing The Sound kulkee vaaksan päässä radiokelpoisesta popmusiikista, mutta vastapainoksi Amplifire tarjoilee raskasta kitaravallia ja amerikkalaisesta alternativerockista tuttuja painostavia tunnelmia.
Jatkossa Amplifiren musiikista saattaa löytyä dynamiikkaa vieläkin reilummin, arvelee Pehkonen.
Jyräys tehoaa paremmin kun ensin antaa kuulijalle vähän löysää.
"Levy-yhtiöltä on saatu täydet täydelliset vapaudet. Ainoa neuvo on ollut että tehkää parempia biisejä. Tehtiinkin", naurahtaa Pehkonen.