Monille tuttu kesäkissailmiö ei ole enää ajankohtainen: nykyään eläinsuojeluyhdistykset puhuvat kissakriisistä. Kissakriisillä viitataan Suomessa vapaana eläviin leikkaamattomiin kissoihin, jotka lisääntyvät hallitsemattomasti. Kissoja on liikaa – ja monet niistä jäävät ilman kotia.
Suomen eläinsuojeluyhdistyksen SEY:n viestintäpäällikkö Maria Lindqvist on tehnyt eläinsuojelutyötä lähes 20 vuotta. Lindqvistin mukaan kissakriisi on kriisi sekä kissoille että eläinsuojeluyhdistyksille, sillä kissoja tulee koko ajan lisää, eikä niille löydy tarpeeksi ottajia.
– Eläinsuojelukeskuksiin tulee kissoja ovista ja ikkunoista, Lindqvist kertoo.
SEY:n mukaan Suomessa hylätään noin 20 000 kissaa vuodessa. Kissoja kuolee kylmään, nälkään ja sairauksiin, eikä kaikkia pystytä pelastamaan.
– Kriisi syntyy siitä, että kissoja tulee jatkuvasti lisää eikä kukaan halua niitä, Lindqvist kertoo.
Hylättyjen kissojen lisäksi myös ilman valvontaa ulkoilevat kissat ovat merkittävä osa ongelmaa: kun vapaana liikkuva leikkaamaton kissa lisääntyy, pennut jäävät usein luontoon.
Kissapopulaatioissa syntyy sairaita kissoja
Leikkaamattomat kissat johtavat kissapopulaatioihin eli porukoihin, joissa kissat lisääntyvät keskenään. Populaatioiden sisäsiittoisuus aiheuttaa pennuilla epämuodostumia, mutaatioita ja vakavia sairauksia. Lindqvistin mukaan yhteen populaatioon kuuluu tyypillisesti toistakymmentä kissaa, ja populaatioita on arvioitu olevan Suomessa satoja. Kissat voivat pyöriä asutusten, kuten navettojen tai muiden ulkorakennusten lähellä.
Kissapopulaatiot eivät yleensä selviäisi ilman ihmisten apua: ihmiset esimerkiksi ruokkivat kissoja pitäen ne juuri ja juuri hengissä. Hyvää tarkoittava toiminta kuitenkin ylläpitää ongelmaa, sillä populaatiot kasvavat nopeaa vauhtia. Paras vaihtoehto onkin aina kodittomia kissoja huomatessaan ottaa yhteyttä eläinsuojeluun.
Luonnosta löydettyjä kissoja joudutaan Lindqvistin mukaan valitettavan usein lopettamaan. Populaatiokissat ovat yleensä sairaita tai huonossa kunnossa, joten villiintyneen kissan kesyttäminen lemmikiksi on pitkä ja vaikea prosessi – varsinkin, jos on kyse aikuisesta kissasta.
Villiintynyt kissa totutetaan sijaiskodissa ihmiseen
Koska kissojen totuttaminen ihmiseen vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, paras tapa siihen on Lindqvistin mukaan sijaiskodit, joita tarvittaisiin nyt kipeästi lisää. Villiintyneestä kissasta pyritään sijaiskodissa kesyttämään lemmikki, joka voidaan luovuttaa eteenpäin pysyvään kotiin.
Kymmenen vuotta eläinsuojelutyössä mukana ollut Pipsa Parkkinen toimii sijaiskotina Rekku Rescue -yhdistyksellä, ja tällä hetkellä hänellä on kotonaan kolmen kissan pentue. Populaatiosta peräisin oleva emo tuotiin Parkkisen luokse tiineenä eli Parkkinen on ollut mukana pentujen elämässä niiden syntymästä saakka. Pennut ovat nyt kahdeksan viikon ikäisiä, ja muutaman viikon päästä niille aletaan etsiä lopullista kotia.
Pentujen emo ja kaksi muuta kissaa saatiin kiinni noin 20 kissan populaatiosta Pohjois-Pirkanmaalta. Emo Rosita on yhä arka ja piilottelee yleensä sängyn alla, mutta pennut nauttivat jo täysillä ihmisten seurasta. Tärkeä tehtävä sijaiskotina toimivalle henkilölle onkin pentujen totuttaminen uusiin asioihin – erityisesti ihmisiin.
– On tärkeää, että kissat saavat mahdollisimman monipuolista kokemusta maailmasta. Sen takia olenkin kutsunut kavereita tai muita tuttuja tänne leikittämään kissoja, Parkkinen kertoo.
Sijaiskotina toimiminen on Parkkisen mielestä antoisaa puuhaa. Pennut sopivat hyvin hänen arkeensa, ja ne ovat aina seuraamassa innokkaana vieressä Parkkisen hoitaessa erilaisia askareita. Yhdistys on aina tukena ja apuna, ja se kattaa kissoista aiheutuvat kulut. Parkkisen mukaan sijaiskotina toimiminen on myös joustavaa, sillä kissoja voi ottaa oman elämäntilanteen mukaan ja tarvittaessa pitää toiminnasta taukoa.
Tämä on Parkkisen kolmas pentue ja ensimmäinen, jonka elämässä hän on ollut pentujen syntymästä asti mukana. Parkkisen tehtäviin pentujen hoitajana kuuluu esimerkiksi ruokkiminen, hiekkalaatikon siivoaminen, leikittäminen, punnitseminen ja madottaminen.
Parkkinen kannustaa eläinrakkaita ihmisiä lähtemään mukaan sijaiskotitoimintaan, jos vain siihen on mahdollisuus. Omasta arjesta pitäisi löytyä aikaa ja kodista ylimääräinen huone kissoja varten. Kissat tuovat iloa ja hyvää mieltä ja toiminnassa myös oppii aina paljon uutta.
– Sijaiskotina toimimisessa parasta on se, että saa tutustua hienoihin kissatyyppeihin. Kun vuorovaikutus niiden kanssa onnistuu, se on aina iloinen ja koskettava hetki, Parkkinen sanoo.
Erityisen onnellisia ovat Parkkisen mielestä ne hetket, kun kissoille löytyy lopulta hyvä ja rakastava loppuelämän koti.
Vapaana kulkeva kissa aiheuttaa monia ongelmia
Luonnossa kulkevat kissat aiheuttavat harmia muille eläimille, eläinsuojeluyhdistyksille sekä myös tietenkin kissoille itselleen.
Maria Lindqvistin mukaan kissa ei kuulu Suomen luontoon. Villiintynyt kissa määritelläänkin haitalliseksi vieraslajiksi eli levitessään se on uhka paikalliselle ja alkuperäiselle luonnolle. Monet kissan ravintoon kuuluvat lintu- tai nisäkäslajit ovat rauhoitettuja tai jopa uhanalaisia. Vapaa kissa on lajinsuojelun lisäksi uhka myös eläinyksilöille. Kissan tapa tappaa saaliinsa ei ole kivuttomimmasta päästä, minkä vuoksi eläinyksilö joutuu kärsimään.
Oulun poliisilaitoksen ylikonstaapeli Harri Hiitola kertoo, että kissojen vapaana pitämisestä voi aiheutua monenlaisia haittoja. Kissa voi esimerkiksi toisten ihmisten rakennuksiin mennessään aiheuttaa hajuhaittoja, levittää tauteja tai sen eritteet voivat vahingoittaa toisen omaisuutta.
Hiitola nostaa esille myös eläimen hyvinvoinnin ja eläinsuojelulain. Kissan pitäisi olla jatkuvasti valvonnan alla, sillä muuten se voidaan luokitella heitteille jätetyksi.
– Omistajalta on aina väärin jättää eläin hoitamatta tai heitteille, Hiitola sanoo.
Laki kissan ulkoilusta ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Kissan vapaana pitämistä ei ole suoraan kielletty, mutta järjestyslain mukaan kissaa ei saa päästää vapaana esimerkiksi uimarannalle tai lasten leikkipuistoon. Jos kissa ei ole kytkettynä tai valvottuna, omistaja ei voi varmistaa, mihin se menee.
Hiitola kehottaa olemaan aina yhteydessä kunnalliseen löytöeläinkotiin, jos löytää kodittoman kissan.
Kissakriisin taustalla on ymmärryksen puute
Kissakriisin saaminen hallintaan vaatisi ennaltaehkäisyä: muutoksia sekä lainsäädännössä että ihmisten asenteissa.
Maria Lindqvistin mukaan SEY puhuu kissojen leikkauttamisen ja tunnistusmerkinnän puolesta, ja niiden pakollisuus on ensimmäinen asia, jonka yhdistys pyrkii saamaan osaksi lainsäädäntöä. SEY pyrkii myös toiminnallaan lisäämään tietoisuutta ja ihmisten valveutuneisuutta kissakriisistä.
– Kissakriisi on aika monelle yllätys. Varsinkin kaupungeissa eläessä tällaisia kissapopulaatioita ei välttämättä pääse edes kohtaamaan, Lindqvist kertoo.
Myös ihmisten asenteissa ja arvostuksessa kissaa kohtaan täytyisi tapahtua muutoksia. Merkittävä tekijä kissakriisin taustalla on Lindqvistin mielestä ero kissan ja koiran välillä. Kissa nähdään usein helppona ja itsenäisenä – jopa puoliksi villinä – eläimenä, joka ei välitä ihmisestä. Tämän takia kissasta ei viitsitä pitää yhtä paljon huolta.
Ongelman ydin on Lindqvistin mukaan siinä, ettei kissaa ymmärretä. Kissa ilmaisee kiintymystään eri tavalla kuin koira, joka käyttää selkeitä ilmeitä ja eleitä osoittaakseen rakkautta.
– Ehkä kissan käytös ei samalla tavalla ruoki ihmisen oloa siitä, että on sille tärkeä. Kissaan ei synny niin helposti samanlaista tunnesidettä, kun eläintä ei ymmärrä, Lindqvist sanoo.
Konkreettisena esimerkkinä eroon kissan ja koiran välillä toimii löytöeläintalojen tilastot. Lindqvistin mukaan yli 90 prosenttia koirista haetaan takaisin niiden alkuperäiseen kotiin, kun taas kissoista takaisin haetaan vain alle neljäsosa. Lindqvist mielestä tämä on traagista, sillä löytöeläinkodeissa on paljon ihmisten lemmikkikissoja, jotka ovat hyväkuntoisia, kilttejä ja kesyjä – niitä ei vaan kukaan tule kysymään takaisin.
Lindqvist painottaa, että kissakin kiintyy vahvasti omistajaansa ja myös osoittaa välittämistään – tosin eri tavoin kuin koira. Kissakriisin taustalla on tietämättömyyttä ja vanhoja tapoja, mutta muutos lähtee kissamyyttien murtamisesta.