Tavaraa tahtoo kertyä yhdelle jos toisellekin, ajatuksella keräillen tai puolivahingossa työn tai harrastuksen tuloksena. Lopulta kerätystä kokonaisuudesta voi muodostua kokoelma.
Niin on käynyt osalle Museo- ja tiedekeskus Luupin henkilökunnasta, joiden kokoelmia on nähtävillä Pohjois-Pohjanmaan museon Hei me kerätään –pienoisnäyttelyssä.
Aiheiltaan näyttely on monipuolinen. Esillä on kokoelmia golf-palloista enkelifiguureihin, postimerkeistä Japani-aiheiseen kirjallisuuteen ja juomapulloista elokuvalippuihin.
(Juttu jatkuu kuvan alapuolella.)
Kirveskulttuurin kunnioitus
Korjausrakentamisen asiantuntija Martti Koivumäki vei näytille tusinan verran kirveitä. Hänen kokoelmansa syntyi työn ohessa.
– Olen niitä käyttänyt, kun olin restaurointialan yrittäjänä. Sitähän tehdään pieteettisesti ja monet työt perinteisillä työkaluilla. Nämä ovat kaikki olleet käyttökirveitä työmailla.
Osan kirveistä hän on ostanut, mistä edullisesti on saanut. Osa on suvulta saatua. Lopulta koossa oli suomalaista kirveskulttuuria luotaava kokonaisuus, joka käsittää useamman valmistajan tekemiä työkaluja 1900-luvun alkupuolelta.
– Näyttelyn nuorin taitaa olla metsäkirves, jota on käytetty aikoinaan oksinnassa sotakorvauspuita hakatessa pohjoisessa.
Restaurointimestarin mukaan työkalut kuuluvat olennaisena osana vanhan käsityökulttuurin kunnioittamiseen.
– Ne ovat työkaluja, joilla on aikoinaan tehty hirsirakennukset ja suomalaiset kodit.
(Juttu jatkuu kuvan alapuolella.)
Sekalainen setti
Kierikin museolehtori Sami Viljanmaa sanoo, että hänen kokoelmansa ei liity suoraan hänen työhönsä.
– Harrastehommaa, vaikka epäilemättä jokin yhteys arkeologin ammatilla ja tällaisella aarteenetsinnän kaltaisella voi olla.
Viljanmaa etsii ja löytää aarteensa metallinilmaisimella.
– Muutaman vuoden kun on sitä touhuillut, niin on puolivahingossa syntynyt jonkinasteista kokoelmaa erilaisista aihepiireistä.
Etsintöjä hän suorittaa paljolti uimarannoilla. Nallikari on hänen mukaansa “tyhjiin etsitty”, mutta muualta löytyy yhtä ja toista. Enimmäkseen hän koluaa vesirajan kosteampaa puolta.
– Se on sellaista mielekästä ulkoilua samalla, jopa pienessä määrin kuntoilua, kun siellä useamman tunnin yleensä vesistössä viettää. Ei ihan vesijuoksua, mutta vähintäänkin vesikävelyä.
Löydökset ovat moninaisia, mutta osa muita toistuvampia.
– Nykyisellään vaikuttaa, että ehkä eniten kokoelman kaltaiseen kertyy luokkasormuksia. Niitä on kohtalaisen runsaasti viimeisen parin vuoden mittaan löytynyt.
Näyttelyyn valikoitui Viljanmaan mukaan monipuolinen esimerkkikattaus siitä, mitä maaperästä paljastuu.
– Vein sinne sekalaisen setin. Siellä on koruhärpettä jonkun verran, muutama lelu, kasa kolikoita, muutama alpakkalusikka. Sen sorttista enimmäkseen.
