Usein ei tule ajatelleeksi, kuinka laajaa ja monipuolista kirkon toiminta onkaan. Pääasiassa on tietenkin jumalanpalvelukset, joihin voi nykyisin osallistua perinteisen kirkon lisäksi sekä television että netin välityksellä.
Kirkko on läsnä monella eri tavalla vauvasta vaariin. On ristiäiset, joihin minulla oli juuri ilo ja kunnia osallistua Myyrmäen remontoidussa kirkossa Vantaalla. Kastejuhla on yksi hienoimmista kokemuksista, koska siinä pieni lapsi saa elinikäisen passin taivasten valtakuntaan.
Lisäksi on kerhoja kaikenikäisille sekä rippikoulu, joka oli ainakin itselleni tosi merkittävä kokemus aikoinaan. On hienoja musiikkiesityksiä, retriittejä ja muita hartauksia sekä häät ja hautajaiset, joiden lisäksi vertaistukea ja vapaaehtoistyötä, eli laidasta laitaan löytää kirkosta jokaiselle sopivaa toimintaa tai tapahtumaa.
Asia, joka tänä päivänä erityisesti korostuu on diakoniatyö, jonka merkitystä haluan tuoda esille.
Aiemmin meillä oli mielisairaalat ja jossa itsekin 1970-luvulla työskentelin Oulunsuun sairaalan psykiatrian klinikalla. Siellä oli monta isoa rakennusta, joissa oli suljettuja osastoja sekä avohoito-osastoja. Nyt kun nämä on lakkautettu, niin missä nämä hoidettavat ovat?
En jaksa uskoa, että mielenterveysongelmat ovat vähentyneet, luultavasti päinvastoin, eli pahoin pelkään, että katu on näiden apua tarvitsevien hoitopaikkana.
Samoin asunnottomuus, nykyisen poliittisen kulttuurin aikana, vaaditaan ihmisiä muuttamaan edullisimpiin asuntoihin. Mistä niitä esimerkiksi Oulun kaupungista löytyy? Ihmiset majailevat milloin missäkin, eli heillä ei ole edes mahdollisuutta normaaliin elämään, kun ei ole vakituista asuntoa.
Entä ikäihmisten pärjääminen? Kaikilla ei ole omaisia, jotka asioisivat heidän puolestaan, jolloin apu voi jäädä saamatta ja tätä kohtaloa en halua yhdellekään vanhuksellemme.
Mikä sitten avuksi? Tiedän, että kirkko vastaa näihin diakoniatyön avulla, eli kirkko on ottanut itselleen laupeudentyön lisäksi myös yhteiskunnallisia tehtäviä, juurikin auttamalla erilaisista ongelmista kärsiviä sekä tekemällä huoli-ilmoituksia.
Kun on näin, että jatkuvassa määrin diakoniatyön avulla hoidetaan ihmisten avuntarvetta, niin silloin tämän työn arvostus pitää näkyä sekä työntekijöiden määrän lisäämisellä että palkkauksessa.
Kirkko on todella paljon vartijana.
Ritva Puolakka
Oulu