Tulevaisuudessa yhteiskunta voi odottaa saavansa keskuuteensa vahvan, mielipiteitä omaavan kirjoittajan. Kirjoittamisen voima on ihmeellinen. Jotkut ihmiset se saa valtaansa niin, että on vain pakko kirjoittaa. Heihin kuuluu 17-vuotias pyhäjokinen Katja Virpiranta. Hän alkoi kirjoittaa romaania olleessaan peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Nyt kirjoittamisesta on muodostunut hänelle elämäntapa.
Pari vuotta sitten aloitettu teksti kehittyy koko ajan ollakseen joskus valmis romaani. Tekstistä piti alun perin tulla noin viiden sivun mittainen novelli. Tällä hetkellä Virpiranta on riipustanut tekstiä 136 tietokoneliuskan verran. "Novelli hieman paisui", hän kuittaa naureskellen.
Katjalle ei ole ollut paljon esikuvia kirjoittamistyylin suhteen: "Tyyliä, jota kirjoitan, ei yleensä paljon kirjoiteta. Ainakaan itse en ole siihen törmännyt. Romaani sisältää myös paljon väkivaltaa." Kirjailijan alku haluaa korostaa, että teoksessa ei ole kyse päättömästä verenlennätyksestä.
Perhe ei ole erityisemmin kannustanut nuorta kirjoittajaa. "Pikemminkin he tulevat yöllä pyytämään, että lopettaisin kirjoittamisen. Tietokoneella näpyttelyni kuulemma häiritsee heidän nukkumistaan", Katja virnistää.
Muutama Katjan kaveri on lukenut kirjoituksen. Heiltä Katja toivoisi saavansa myös kritiikkiä. Hän murpattaakin, ettei saa tarpeeksi rakentavaa palautetta. "Kaikki vain sanovat, että ihan hyvä se on."
Katjan romaanin päähenkilönä esiintyy nainen, joka sotii muiden vapaustaistelijoiden kanssa uusnatsismia vastaan. Hahmon idea syntyi tietokoneella pelatessa ja siitä juonen kehittely alkoi. "Päähenkilö on ihanne-minä. Juuri sellainen kuin itse haluaisin olla."
Mikä sitten saa nuoren opiskelijan kirjoittamaan 2090-luvulle sijoittuvan uusnatsismista kertovan teoksen? "En tiedä. Natsismissa minua kiehtoo sen hulluus." Tapahtumien sijoittaminen tulevaisuuteen oli myös tietoinen ratkaisu. "Pystyin muuttamaan lainsäädäntöä ja yhteiskuntaa." Katja haluaa teroittaa, ettei nykyteknologia ole romaanissa olennaista.
Yö on parasta aikaa
Kirjoittamisen pakko voi iskeä milloin tahansa. Siksi Virpirannalla on lähes aina sinikantinen kierrevihkonsa ja kynä mukana. Hän paljastaa, että parasta aikaa kirjoittamiseen on yö. "Liekö se sitten sitä, että väsyneenä tulee hulluinta tekstiä. Kirjoitan toki myös muinakin vuorokauden aikoina." Katjan mukaan kirjoittaminen haittaa joskus jopa koulunkäyntiä. Kirjoittamisen vimma kun iskee usein juuri silloin, kun pitäisi lukea kokeisiin.
"Joskus on vain pakko kirjoittaa. Muuten asia, jonka on keksinyt, ei jätä rauhaan."
Mikä sitten neuvoksi, jos tekstiä ei tule? "Pistän tietokoneen kiinni ja rupean ajattelemaan muita asioita", hän kiteyttää. Saattaa olla, ettei kaivattua inspiraatiota tule jopa kuukauteen. Silloin entistä tekstiä voi lukea ja parannella.
Kirjoittamisen hauskuus perustuu Katjan mukaan osaksi siihen, että saa määrätä toisten ihmisten elämästä.
Virpiranta on kirjoittanut elämänsä aikana paljon. "Useita novelleja olen aloittanut, mutta ei niistä koskaan ole tullut valmista." Katja pitää myös kotisivullaan julkista päiväkirjaa, jossa ilmaisee hyvin avoimesti mielipiteensä.
"Halusin saada ajatuksiani julki. Ajattelin, että jos joku vaikka lukisi. Minulla on mielipiteitä ja sanon ne ääneen. Ei haittaa, vaikka joku niistä suuttuisikin. Kunnioitan tietysti toistenkin mielipiteitä, jos ne ovat hyvin perusteltuja, vaikka en olisikaan samaa mieltä." Katjan kehitteillä oleva romaani ottaa kantaa muun muassa kuolemanrangaistukseen.
Jutun kirjoittaja on Pyhäjoen lukion opiskelija.
