Kirjasto on professori Jussi T. Kosken mielestä fyysisenä tilanakin edelleen arvokas paikka ajattelun, oppimisen ja uuden luomisen ymmärtämiselle.
”Kirjasto vapauttaa ja voi auttaa meitä ajattelemaan itse, kirjasto myös tarjoaa klassisen määritelmän mukaista tietoa maailmasta selviytymiseen ja luovuutemme raaka-aineita”, Koski totesi Raahen kirjastolaitoksen 150-vuotisjuhlassa.
Tieto on edelleen luovuuden keskeinen raaka-aine puhuttiinpa mistä tahansa kulttuurin tai inhimillisen elämän alueesta. Monien tutkijoiden mielestä oikeastaan ainoa luovien ja vähemmän luovien ihmisten välillä on heidän tietotasonsa. Luovat henkilöt ovat luovia yksinkertaisesti siksi, että he tietävät jostakin asiasta enemmän ja kykenevät tämän runsaan tietonsa pohjalta reagoimaan tarkoituksenmukaisesti ja joustavasti erilaisissa eteen tulevissa tilanteissa.
Koski muistuttaa, etteivät tieto ja viisaus ole kirjastossa valmiina. Viime kädessä jokaisen yksilön vastuu itseään kohtaan on se, että hän itse rakentaa oman tietonsa ja totuutensa; kirjasto auttaa tiedon rakennustyössä.
”Kirjasto tarjoaa rakennusaineita sekä oman minän että maailman haltuun ottamiseen arvoja, tunteita, esteettisiä elämyksiä, sysäyksiä, syöksyjä ja tietoa sekä pehmeää että kovaa faktaa. Kirjasto sekä fyysisessä että virtuaalisessa esiintymismuodossaan on se portaali ja se portti, josta lähdetään etsimään vastausta perimmäisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin.”
Television, elokuvien, videoiden, tietokoneanimaatioiden välittävät liian valmiit mielikuvat saattavat merkittävästi estää luovuuden kannalta välttämättömän mielikuvittelukyvyn edistymistä lapsissa. Ihmiset myös yksinkertaisesti väsyvät infokuormitukseen ja saattavat väsyessään kääntää selkänsä tärkeällekin, jopa elintärkeälle informaatiolle vain säilyttääkseen mielenrauhansa.
Luovuutta ja tietotulvaa meillä ei Kosken mielestä ole liikaa, mutta sen sijaan jäsentymätöntä, huonolaatuista infomössöä on liikaa. Itse asiassa vauraiden tietoyhteiskuntien tilanne on kärjistäen se, että informaatiotulva on korvannut informaatiopuutteen tärkeänä sosiaalisena, kulttuurisena ja poliittisena ongelmana.
Myös luovuuden kannalta yhä kiihtyvä informaatiotulva, tiedonvälitys, on paradoksaalinen asia.
Varsinaisia yleisiä kirjastoja alettiin perustaa Suomeen 1840-luvulla. Vanhimpia kaupunginkirjastoja ovat Tornion (1844), Viipurin (1846), Rauman (1851), Vaasan (1851) ja Raahen (1852) kirjastot. Raahen kirjaston juhlaviikko huipentui kaupunkifoorumisen yhteydessä vietettyyn juhlaan.