Kevyt pariairokaksikko on painoluokkaurheilua. Veneeseen hyppäävä kaksikko punnitaan ennen jokaista erää, joten hopeamitalistit joutuivat viikon sisällä käymään puntarilla viisi kertaa. Yksi ylimääräinen kerta siunaantui ukkosen vuoksi peruutetusta välierästä.
"Nyt vaaka lähtee jonnekin ihan muualle", Sanna Stén puhisee.
"Saa mennä sängyn alle pölyttymään", Minna Nieminen lisää.
Kun punnitus on monta kertaa kisaviikon aikana, soutajat eivät voi tehdä kuten esimerkiksi painijat, jotka rysäyttävät painonsa alas yhtä punnitusta varten. Soutajan on pysyttävä sutjakkana koko ajan.
Kisaviikolla on syömisen ja juomisen kanssa on toki vielä tarkempaa kuin muuten.
Suomalaisten hopeakiri irtosi hapankaalin voimalla.
"Hapankaalimehu on ihan hyvää, mutta kyllä se tulee jo korvista ulos", Nieminen nauraa.
"Niin. Pitää vain ajatella, kuinka hyvää se on kropalle ja painolle", Stén lisää.
Mitalit kaulassa iltaa ja kisaruokalan herkkuja odottavat soutajat ovat kuitenkin yhtä mieltä, miten kävisi kaksintaistelussa jäätelön ja hapankaalin välillä.
"6--0. Saat arvata, kumpi voittaa."
Pitkä kiri oli hallittu riski
Taistelu pariairokaksikon 2 000 metrin olympiamitaleista meni ihan käsikirjoituksen mukaan. Melontaa seuraaville siinä ei ollut mitään yllättävää.
"Tiesimme, että Saksa ja Kanada lähtevät kovaa ja Hollanti on luja lopussa. Meidän oma kisamme meni ihan suunnitellun taktiikan mukaan", soutajat sanovat.
Suomi kävi kisan johdossa 1 500 metrin kohdalla, kun siihen saakka keulassa soutaneet Saksa ja Kanada tulivat selkä edellä vastaan.
Hollanti otti oman paikkansa hetki sen jälkeen.
Sen verran Stén ja Nieminen ottivat ylimääräistä riskiä, että aloittivat hurjan loppuvetonsa 250 metriä ennen maalia, 50 metriä tavallista enemmän.
Viimeiset vedot olivat jo yhtä tuskaa.
"Hoin itselleni, että nauti ja rennosti. Yritin nauttia joka ikisestä tuskan sekunnista", Stén sanoo.
Kaksikon rytmistä huolehtivaa Niemistä loppukiri tietysti huoletti.
"Turhaan, sillä paketti pysyi hyvin kasassa."
Hollanti vei kullan 1,29 sekuntia Suomea nopeampana. Kanada puolestaan hävisi hopeaparille 0,65 sekuntia.
Niemisen niska tullut tutuksi
Olympiahopea oli soutajille viiden -- ja tällä kokoonpanolla neljän -- vuoden yhteinen projekti. Käytännössä se on merkinnyt lukemattomia yhteisiä viikkoja leireillä ja veneessä. Elämä on ollut kuin vanhalla avioparilla.
"Lentokoneessa istutaan aina vierekkäin ja joskus on hotellissa jaettu parivuodekin", Stén nauraa.
Hänelle yhteistyö veneessä on ollut konkreettisempaa kuin Niemiselle, sillä hän joutuu istumajärjestyksen vuoksi tuijottamaan koko ajan parinsa niskaa.
"Olemme hyviä ystäviä ja tulemme mainiosti toimeen keskenämme. On kuitenkin ihanaa, että saan vähän lomaa Minnan niskan katselusta."
Lontoo 2012 vielä kysymysmerkki
Soutajat ja valmentaja Veikko Sinisalo eivät eilen vielä osanneet sanoa mitään siitä, jatkuuko projekti kohti vuotta 2012 ja Lontoota. Soutajat ovat jo yli kolmekymppisiä.
"Juuri nyt en pysty edes kuvittelemaan, että pitäisi taas vetää painoja alas. Avoimeen luokkaan siirtymisessä ei ole järkeä, sillä silloin häviämme kehon hyötysuhteessa muille. Olemme kuitenkin aika lyhyitä", Nieminen miettii.
Mitäpä noita miettimään hopeamitalit kaulassa. Nyt on juhlien ja jäätelöiden aika.