King Crimsonin kuudennen inkarnaation muodostavat perustajajäsen ja kitaristi Robert Fripp, laulaja-kitaristi Adrian Belew, basisti Trey Gunn ja rumpali Pat Mastelotto. Ryhmä perustaa musiikillisen toimintansa progressiiviselle rockille ominaiseen kokeilevaan asenteeseen.
Kokeellisuus näkyy julkaisulistan pituudessa. King Crimson on haaste levyjen keräilijälle: nimikkeitä on valtavasti internetin fanisivuston välittämistä erikoisuuksista eri markkina-alueille räätälöityihin bokseihin.
Tallenteilla palataan keskeisiin teemoihin ja kehitellään niitä livenä ja ep-muodossa. Esimerkiksi uutuusalbumia The Power To Believe edelsi ep-levy Happy With What You Have To Be Happy With. Se julkaistiin Japanissa otsikolla Shoganai poikkeavilla kansilla varustettuna. Kiekoilla yhtye muun muassa kehittelee jo 1973 esiteltyä Larks' Tongues In Aspic -teemaa.
Yhtyeen taiteellisen johtajan Robert Frippin säveltäjäkumppani Adrian Belew, 53, ei näe asiassa mitään kummallista. Musiikki on King Crimsonille taidemuoto ja itseilmaisullinen prosessi, ei kolmeen minuuttiin pakattava tuote.
"Meillä on ollut tapana leikkiä sanoilla. Esimerkiksi japanin käyttäminen kertoo bändin yleismaailmallisuudesta. King Crimson edustaa mielestämme pikemminkin maailmanmusiikkia kuin johonkin tiettyyn paikkaan liitettävää ilmaisua. En osaa ajatella meitä enää amerikkalaisena tai englantilaisena, vaan universaalina bändinä."
Yleisökontakti tärkeä
Uutta levyä hiottiin pari vuotta. Musiikkia hienosäädettiin konserteissa tarkkailemalla yleisön reaktioita. Samaa metodia on harjoitettu mm. jamaikalaisissa soundsystemeissä ja urbaaneissa dj-piireissä iät ja ajat.
"Vasta yleisökontaktin jälkeen voi tietää, toimiiko joku juttu vai ei. Kyseessä on hyvin pitkälle sovitusongelma", Belew perustelee.
"Esimerkiksi laulu Happy With What You Have To Be Happy With on koottu kolmesta tai neljästä eri kitarariffistä, jotka minä ja Robert kehitimme. Soitimme sitä eri tavoilla nähdäksemme, mitkä osat loksahtivat luontevimmin yhteen. Sen jälkeen saatoimme sovittaa kappaleen lopulliseen muotoon ja lisätä lauluosuudet tiettyihin kohtiin. Se on työlästä mutta palkitsevaa".
Karrikoiden ilmaistuna katsomossa ammottavat suut siis ohjaavat sävellystyötä?
"Olemme tottuneet siihen, että musiikkimme saa monet raapimaan päätään. Moisia reaktioita saa nähdä varsinkin, kun soitamme uutta materiaalia, jota yleisö ei tunne", Belew nauraa progressiivisen rockin vaikeaksi määritellylle maineelle.
Palaute auttaa, kun yhtye palaa jatkotyöstämään musiikkia studioon. Kenttäkokeiden ansiosta varsinainen levytysprosessi etenee ripeästi.
"Olemme pähkäilleet Robertin kanssa, voisimmeko työskennellä jollain muulla tavalla ajan säästämiseksi. Tällä levyllä oli kuitenkin tärkeää, että löysimme tavallaan King Crimsonin uudelleen: kokonaisuus kiteytyi parhaiten tällä metodilla."
Oli tuleva suunta mikä tahansa, yleisötesteistä on vielä matkaa tilanteeseen, jossa stadionillinen hoilaa King Crimsonin kertosäkeitä.
"Se ei ehkä ole tämän bändin tavoite. King Crimson soittaa ihmisille, joille itse musiikki on tärkeintä - sävellyksiä ei luoda radiokäyttöön tai jokaiselle korvaparin omistajalle", Belew hörähtää nauruun.
"Musiikin tarkoitus on provosoida ja saada ajattelemaan, mikä ei sovi aivan kaikille. Toiset haluavat vain tanssia. Minusta noissa jutuissa ei kuitenkaan ole mitään väärää - eri tarkoituksiin on erilaista musiikkia", 1980-luvun alussa latinalaisrytmeissä keinuvaa bailumusiikkia Tom Tom Clubissa tarjoillut Belew tietää.
Joustavuus mottona
Pitkä ura mitä erilaisempien musiikintekijöiden rinnalla on koulinut Belew'n monitaitoiseksi ammattilaiseksi. King Crimsonin ohella mies on soittanut muun muassa David Bowien, Talking Headsin, Frank Zappan, Laurie Andersonin, Herbie Hancockin ja Riuichi Sakamoton kanssa. Tarkkakorvainen on voinut poimia Belewin kitaran myös Paul Simonin Graceland-levyn hiteistä. Soololevyjä on kertynyt kymmenkunta.
Näyttävä työhistoria on Belew'n yliopisto - jokainen kiinnitys on jättänyt jälkensä.
"Esimerkiksi Bowiella on ainutlaatuinen kyky kulkea popin ja avantgarden rajalla, mihin minäkin olen pyrkinyt koko ikäni. Talking Headsista taas opin joustavuuden tärkeyden. Tajusin, että asioita voi lähestyä monilla eri tavoilla. Sen jälkeen olen pystynyt esittämään useita erilaisia tulkintoja aiheesta kuin aiheesta. Työjälkeni eri levyillä onkin hyvin erilaista riippuen aina siitä, kenen kanssa olen tekemisissä: Nine Inch Nailsin kanssa päädytään eri ratkaisuihin kuin Paul Simonin levyllä", Belew virnistää.
Vaikka meriitit ovat upeita, unelmia riittää.
"Vanhoista idoleistani olisi kiinnostavaa tehdä jotain Paul McCartneyn ja Jeff Beckin kanssa. Haluaisin myös kokeilla jotain, mitä en ole tehnyt aiemmin - esimerkiksi työskennellä ison orkesterin ja modernin säveltäjän kanssa. Paraikaa teen uutta musiikkia seuraavalle soololevylleni Primus-basisti Les Claypoolin ja Tool-rumpali Danny Careyn kanssa. Palaamme aiheeseen toukokuussa, kun King Crimson pitää taukoa keikkailusta. Kesä-heinäkuussa pääsemme toivottavasti soittamaan mahdollisimman monelle eurooppalaiselle festivaalille."