Suomen miesten jääkiekkojoukkueen menestyminen Vancouverin olympiaturnauksessa on kiinni paitsi onnistuneesta maalivahtipelistä myös puolustuksen tiiviydestä. Tämä tuli todistettua Torinon olympiakisoissa neljä vuotta sitten.
Leijonat päästi olympia-Torinossa kahdeksassa ottelussa yhtä monta maalia, selvästi vähiten turnauksessa. Se riitti hopeaan Ruotsin jälkeen.
Uransa uuteen nousuun kääntänyt Antero Niittymäki valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Yhtä lailla vakuuttavaa oli Suomen puolustuksen ykkösparin Kimmo Timosen ja Teppo Nummisen työskentely.
Numminen lopetti hienon NHL-uransa viime kauteen. Vuodesta 1998 Pohjois-Amerikan parhaita jääkiekkokaupunkeja työkseen kiertänyt Timonen harjoittaa ammattiaan yhä.
"Harmi, että Teppo lopetti. Olisi ollut mukava pelata vielä yksi turnaus yhdessä. Keskinäinen roolitus natsasi meillä aina, luettiin peliä tosi hyvin yhteen", Timonen muistelee.
Vastuu ei pelota
Vancouverin olympiajäällä Timosen kanssa takalinjojen pitävyydestä vastaa Canucksin pitkäaikainen luottopuolustaja Sami Salo.
"Rightin (oikealta pelaavan) parin kanssa en ole pelannutkaan sitten Torinon ja Tepon."
Raa´assa mies miestä vastaan -vertailussa Suomen puolustus ei pärjää esimerkiksi isäntämaa Kanadalle. Tosin ei pärjää moni muukaan.
On selvää, että uransa neljännessä olympiaturnauksessa pelaavalle Timoselle kasataan raskasta kuormaa.
"Se sopii. Mitä enemmän vastuuta tulee, sitä valmiimmaksi tunnen itseni."
Yhdestä asiasta hän on varma: maalivahtipeliin Suomi ei Vancouverissa kaadu.
"Ei voi pärjätä, jos maalivahtipeli ei toimi. Meillä on kolme pirun hyvää vahtia. Siitä ei jää kiinni."
Timonen ei ole pelannut arvokisoissa Jukka Jalosen päävalmentamassa joukkueessa. Sulavasti luistelevalle puolustajalle on luvassa kosolti peliminuutteja ylivoimalla, joten tälläkin pelin osa-alueella paljon riippuu Timosesta.
"Pelejä ratkaistaan erikoistilanteista. Jos ylivoimalla ei synny maaleja, häviät ottelun. Ja jos päästät niitä alivoimalla, häviät melkein yhtä varmasti."
Prongerin kanssa eri pakkiparissa
Timonen ei ole koskaan epäröinyt ottaa jäällä aloitetta, oli päällä KalPan, HIFK:n Nashville Predatorsin tai nykyseura Philadelphia Flyersin pelipaita.
"Flyersissa vastuu on vähän tippunut viime kauden jälkeen, kun Chris Pronger liittyi joukkueeseen. Mutta kyllä sielläkin peliminuutteja on riittänyt."
"Valmennusjohto on pitänyt minut ja Prongerin eri pareissa. Vain ylivoimissa ja pelien lopuissa on pelattu yhdessä."
Timonen sai tammikuun puolivälissä Washington-ottelussa Mike Greenin ampuman kiekon jalkaansa. Pelit ovat kuitenkin sen jälkeen jatkuneet.
Toissa kaudella jalkaansa veritulpan saanut Timonen, 34, koputtelee varmuuden vuoksi puuta. Tekevälle kun sattuu - eikä urheilija tervettä päivää näe.
"Olisihan se ihme, jos ei aina jotain pientä olisi. Ikä ei tule yksin."
Vancouveriin hän koukkasi Phoenixin kautta, matkan kustantaneen NHL:n pelaajayhdistyksen päähänpiston takia.
"Päivästä tuli pitkä, kun lennot ei menneet ihan nappiin. Tunnin ajomatkan päästä meiltä eli Newarkista olisi ollut suora lento Vancouveriin, mutta tämä meni nyt näin."