Naisten seiväshypyn finaali oli lähes yhtä hämmentävä kuin Wilma Murron viides sija.
Aloituskorkeus 450 riitti viidenneksi. 450 hypänneet jakoivat oudosti kaikki sijat välillä 5–13.
Kilpailut eivät ole siskoja keskenään. Edellisissä arvokisoissa Dohassa peräti 17 hyppääjää ylitti karsinnassa 460. Finaalissa 11 naista pääsi 470:n korkeudella olleen riman yli.
On palattava Lontoon 2012 olympiafinaaliin asti, että löytää yhtä heikkotasoisen loppukilpailun kuin Tokiossa. Silloin satoi vettä ja tuuli melkoisesti.
Vaikka se ei välttämättä kotikatsomoihin välittynyt, myös Tokion tason taustalla olivat olosuhteet. Kova vastatuuli hyydytti kilpailijan toisen jälkeen. Kun siihen lisätään järjestäjien virhearvio korotusten suhteen – aloituksena 450 ja 470 – pudotus toisensa jälkeen ei ollut yllätys.
Siksi tuloslista ei valehtele. Ensimmäisellään 450 ylittänyt Murto oli kiistattomasti olympiafinaalin viidenneksi paras hyppääjä kahden muun naisen kanssa.
Edellisen kerran suomalainen nainen on yltänyt yleisurheilussa parempaan neljännesvuosisata sitten, jolloin Heli Rantanen heitti Atlantassa kultaa.