Kil­pai­lu­joh­ta­jaa ei jän­ni­tä, vaikka h-hetki lä­hes­tyy

Taitaja 2010-kisojen kilpailujohtaja Sauli Jaara kertoo olevansa rauhallinen kilpailujen alkupäivinä.

Taitaja 2010 -kisojen projektipäällikkö ja kilpailujohtaja Sauli Jaara haaveilee vielä joskus pääsevänsä Taitaja-kisoihin, joissa saisi vain seurata tapahtumia. ”Nykyään en oikein ehdi kisoja katselemaan.”
Taitaja 2010 -kisojen projektipäällikkö ja kilpailujohtaja Sauli Jaara haaveilee vielä joskus pääsevänsä Taitaja-kisoihin, joissa saisi vain seurata tapahtumia. ”Nykyään en oikein ehdi kisoja katselemaan.”

Taitaja 2010-kisojen kilpailujohtaja Sauli Jaara kertoo olevansa rauhallinen kilpailujen alkupäivinä.

”Vaikka olen humoristi, osaan myös rauhoittua. On hienoa päästä esimerkiksi Oulun tuomiokirkon urkujen ääreen pariksi tunniksi soittamaan.”

Urkujen soittaminen on miehelle rakas harrastus, mutta tänä keväänä vierailut tuomiokirkossa ovat kisakiireiden vuoksi jääneet vähemmälle. Eikä Jaaran tahti ota hidastuakseen Taitajien jälkeenkään.

”Heti kun tämä urakka on ohi alkaa keskittyminen joulukuussa Portugalissa järjestettäviin ammattitaidon Euroopan mestaruuskisoihin, joissa toimin asennustekniikkalajin varatuomarina”, hän paljastaa.

Heikkohermoisempaa Jaaran tahti hirvittää, mutta mies itse on yhtä hymyä. Vankka kokemus kisajärjestelyistä on epäilemättä avuksi.

Hän oli mukana järjestämässä niin ammattitaidon SM-, PM-, EM- kuin MM-kilpailujakin. Taitaja-kisoihin Jaara tutustui ensi kertaa vuonna 1997, kun hän oli vastavalmistunut LVI-alan opettaja.

”Kuvasin videolle silloin Joensuussa järjestettyjä kisoja, koska tiesin olevani mukana vuonna 1999 Oulussa järjestettyjen Taitaja-kilpailujen organisaatiossa.”

Sauli Jaaran leppoisa olemus kielii myös siitä, että miehen täytyy pitää työstään. Jotain kertoo yli 30 vuotta kestänyt ura LVI-alalla.

”Kyllä tämä on kutsumusammatti. Jo pikkupoikana olin kiinnostunut putkituksista ja piirtelin niitä itsekin. Kun minulla oli ollut oma LVI-alan firma 18 vuotta aloin ajatella, että ehkä voisin myös jakaa kokemustani. Opiskelin insinööriksi, pätevöidyin opettajaksi ja viimeiset reilut kymmenen vuotta olen toiminut opettajana Oulun seudun ammattiopistossa.”

Jaara arvostaa omaa ammattiaan ja kehottaa kaikkia tekemään samoin. ”Jos omaan työhön suhtautuu negatiivisesti, ei voi olettaa, että kukaan muukaan arvostaa sitä.”

Yhteishakupapereiden kanssa painiville nuorille hänen ohjeensa kuuluu seuraavasti: ”Kannattaa tutustua sekä lukioiden että ammattikoulujen tarjontaan. Tärkeää on kuunnella omaa sisästä ääntään. Luonnollisesti kannattaa tutustua myös siihen, mille aloille työllistyy nyt ja mitkä ovat eri alojen työllistymisnäkymät tulevaisuudessa.”


Vaikka Jaara pitää työstään, innostusta riittää moneen muuhunkin. Hän on kiinnostunut avaruudesta ja mikäli raha ei olisi esteenä, lähtisi mies avaruuslennolle vaikka heti. Insinööriksi hänet tunnistaa viimeistään intohimosta numeroita kohtaan.

”Tykkään leikkiä luvuilla. Autoa ajaessa saatan laskea kuinka monesti auton rengas pyörähtää, ennen kuin olen perillä.”

Tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä tulee kuitenkin perhe, yhteensä 13 lasta, joista kolme vanhinta asuu isänsä kanssa. ”Ja näitten kanssa käydään moikkaamassa kavereita”, Jaara viittaa kotitallin kahteen hevoseen ja kaivaa taskustaan leivänkannikoita.

Ilmoita asiavirheestä