Alaspäin on paljon vaikeampi mennä kuin ylöspäin, väittää 17-vuotias Roosa Huhtikorpi. Siksi hänellä on tavoitteena kivuta kohti huippua, maailmanmestariksi saakka.
Huhtikorpi kiinnittää valjaat ympärilleen, sitoo köyden vyötärölleen ja hieroo magnesiumjauhetta käsiin. Sitten hän alkaa kavuta kiipeilyseinää notkein ja itsevarmoin ottein.
Hän on voittanut lyhyellä urallaan jo paljon, muun muassa viisi Pohjoismaiden mestaruutta. Viime kerralla hän tosin jäi toiseksi.
"Mutta ensi kerralla olen taas ykkönen."
Itseluottamus ei synny tyhjästä. Huhtikorvella se syntyy kokemuksen ja kovan harjoittelun myötä. Hän on harrastanut kiipeilyä kuusivuotiaasta saakka ja nykyään harjoittelee lähes kymmenen tuntia viikossa. Silti hän valittaa, ettei saa harjoiteltua tarpeeksi. Kun koulu päättyy, on kesällä aikaa treenata enemmän. Ja treenata pitää, sillä syksyllä hänellä on edessään nuorten MM-kisat, jotka on tarkoitus pitää Ecuadorissa.
"Voi olla, että ne siirretään vielä Itävaltaan, mutta siellä en ole enää niin hyvä. Itävallassa on niin erilaiset seinämät kuin täällä Suomessa. Ne ovat jyrkkiä ja raskaita."
Pidetään kisat missä tahansa, Huhtikorvella on tavoitteena päästä finaaliin, johon pääsee kahdeksan parasta kiipeilijää.
Huhtikorpi on osallistunut jo neljästi nuorten MM-kisoihin. Paras sijoitus on 17:s vuodelta 2004 Bulgarian kisoista.
"Se oli kiva matka. Meillä oli kiva ja iso ryhmä mukana ja kisat onnistuivat hyvin", Huhtikorpi muistelee.
Kiipeilyharrastus on vienyt tyttöä ympäri maailmaa. Bulgarian lisäksi hän on haastanut kallionrinteitä niin Skotlannissa, Espanjassa, Itävallassa kuin Thaimaassakin.
"Thaimaa on ollut hienoin paikka, jossa olen kiivennyt. Siellä oli hyvä ilmapiiri ja hienot kalliot. Siellä voi myös harrastaa hyvin monipuolista kiipeilyä. Huono puoli on se, että siellä on niin kuuma, se vähän haittaa kiipeilyä", Huhtikorpi kertoo.
Suomesta on pakko lähteä etelään, jos haluaa kiipeillä ulkona talvisin. Mutta heti keväällä ilmojen salliessa Huhtikorpi raahaa kiipeilykamppeensa maastoon.
Mikä sitten saa tytön kiipeämään seiniä pitkin, kun koulukaverit harrastavat golfia, jalkapalloa, uintia ja muita perinteisempiä lajeja?
"Se on vaan niin jännää ja erilaista. Siitä on tullut elämäntapa, en tiedä pystyisinkö lopettamaan tätä, tykkään tästä vaan niin paljon, hän innostuu."
Kiipeily vaatii hyvin monipuolista harjoittelua. Huhtikorpi käy säännöllisesti lenkillä ja kuntosalilla. Etenkin sormien ja käsivarsien lihaksia pitää kehittää, samoin ponnistusvoimaa.
"En ole huomannut, että lenkkeilystä olisi mitään hyötyä, mutta pakko on käydä, kun valmentaja käskee."
Lenkkeilystä voi olla hyötyä tulevaisuudessa, kun Huhtikorpi lähtee kiipeämään kohti haavettaan. Eikä se ole vähempää kuin aikuisten maailmanmestaruus. Lisätietoa kiipeilystä saa osoitteesta www.climbing.fi