Jörgen Perssonilla on tehtävä: hänen pitäisi murtaa Kiinan muuri.
Ei sitä Kiinan muuria, vaan sen, jonka kiinalaiset ovat rakentaneet pienen sinisen pöydän ympärille. Ruotsin veteraani on ainoa ei-kiinalainen pelaaja miesten pöytätenniksen välierissä.
Persson on punapaitojen seassa yksin mutta ei yksinäinen.
"Minulla on tunne, että takanani on koko Eurooppa", 42-vuotias Persson piirtää reviirinsä.
Muurissa on murtamista, sillä Kiina on ollut olympialaisten pöytätenniksessä jäätävä. Sen jälkeen, kun laji tuli olympiaohjelmaan 1988 Kiina on voittanut jaossa olleista 23 kultamitalista 19. Lauantaina tarjolla on yksi lisää.
Perssonin puheet koko Euroopan edustamisesta eivät ole ruotsalaista liioittelua vaan kylmää faktaa. hänen pelikaverinsa Jan-Owe Waldner on tähän saakka ainoa lajin eurooppalainen olympiakultamitalisti.
Persson tietää, millaisen urakan edessä on. Olympiavoittaja Waldner on aikoinaan laittanut asiat oikeaan perspektiiviin: "Kiinassa on yhdeksän miljoonaa pöytätenniksen pelaajaa, saman verran kuin meitä ruotsalaisia."
Perinteiden voimalla
China Daily lehden pöytätenistoimittaja Guo Jian ei tiedä, miten suhtautua arvioon yhdeksästä miljoonasta pelaajasta.
"Mitä tarkoitetaan pelaajilla: ammattilaisia, kilpailuihin osallistuvia vai ketä? Jos oikein väljästi laskee, niin onhan meitä pelaajia ainakin miljardi..."
Paljon ja hyviä, mutta mistä Kiinan pöytätennismahti oikein johtuu? Jian tarjoilee ne tavalliset tekijät: pitkät lajiperinteet, osaavan valmennuksen ja sen, että menestys poikii menestystä. Pöytätennis on Kiinassa kansallisurheilua siinä missä pesäpallo Suomessa.
"Pöytätennis on halpaa ja helppoa - köyhän miehen tennistä. Se ei vaadi paljon rahaa eikä paljon tilaa. Ihmiset pelaavat puistoissa ja kouluissa", Jian sanoo eikä hyväksy väitettä, että ping-pong olisi jäämässä muiden lajien jalkoihin.
"Jalkapallo ja koripallo valtaavat alaa, mutta eivät ne pöytätennistä ohita - eivät ikinä."
Kuin rocktähti
Kiinalaisten lyömätön etu on maan koulutusjärjestelmä, jossa eri tavalla lahjakkaat lapset poimitaan opinahjoihin, joissa he voivat erikoistua. Kiinan urheilukouluissa pöytätennis on yksi vahvimmista lajeista.
"Pöytätennikseen erikoistutaan aika varhain", Jian sanoo ja viittailee parhaillaan omaa neljännesvälieräänsä pelaavaa Wang Liqinia.
"Hän aloitti totaalisen harjoittelun poikkeuksellisen myöhään, vasta yhdeksänvuotiaana."
Alta kymmenvuotiaanakin ehtii leikkiin mukaan, jos on tarpeeksi lahjakas. Pekingiläisestä Shi Cha Hain urheilukoulusta ponnistanut Liqin on ehtinyt voittaa muun muassa kolme henkilökohtaista maailmanmestaruutta ja kaksinpelin olympiakultaa.
Yksi Liqinilta kuitenkin puuttuu.
"Henkilökohtainen olympiakulta on jokaisen urheilijan unelma, niin myös minun", Liqin kertoo tulkin avulla.
Kiinalaisille kelpaa miesten mitaliotteluista vain kolmoisvoitto. Huutomyrsky oli muhkea jo perjantain puolivälierissä, mutta Liqin sanoo, ettei tunne kotikisojen ja kotiyleisön paineita harteillaan.
"Tämä tilanne on minulle ennemminkin motivoiva."
Ilmeettömänä vastailevaa Liqinia on helppo uskoa, sillä mies on tottunut monenlaiseen pyöritykseen. Hän on maassaan kuin palvottu rock-tähti - playboy, jonka jokainen liike kiinnostaa.
Yksin palloa takomalla Liqin ei ole suosiotaan ansainnut. Vaikutusta on ollut silläkin, että 30-vuotias tähtipelaaja seurustelee palkitun näyttelijäkaunottaren Zhao Wein kanssa. Olympiakullan lisäksi kiinalaiset odottelevat satuhäitä.