Kihomadoista kertovat viestit ovat tuttua tavaraa päiväkoti- ja alakouluikäisten lasten kodeissa näinä päivinä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään poikkeuksellinen epidemia, vaan kiusallinen suolistoloinen on ollut meillä hyvin yleinen viime vuosikymmeneltä asti.
"Tänä päivänä lapset vain ovat enemmän lähikontaktissa toisten perheiden lasten kanssa, jolloin madot leviävät. Syntipukiksi ei kuitenkaan pidä nostaa päiväkotisysteemiä", Huslabin parasitologian yksikön vastuulääkäri Sakari Jokiranta toteaa.
Suurin ongelma on se, että tartunnat eivät lopu ennen kuin joka ikinen loisen kantaja saadaan esimerkiksi päiväkotiryhmästä hoidettua yhtä aikaa.
"Ratkaisuksi voisi ajatella jotain kansallisen kihomatojen hoitopäivän tapaista, eli esimerkiksi kunnan sisällä lapset tarkastettaisiin ja hoidettaisiin yhtä aikaa. Jos samassa kaveripiirissä on yksikin tartunnan saanut, jota ei hoideta, munia kulkeutuu hoidettujenkin suolistoon yhä uudestaan ja uudestaan, eikä lääkehoito katkaise ketjua."
Tilanne tavanomainen
Perheitä kismittää kihomatohoidon kalleus, jos kuurin joutuu perheelle toistamaan useampaan kertaan. Jokiranta ei kuitenkaan näe ilmaista lääkitystä ratkaisuna tartuntaketjun katkaisemiseen. Ilmaisuus johtaisi turhiin kuureihin ja kohtuuttomiin julkisiin kustannuksiin, eikä teho välttämättä olisi sen parempi kuin nytkään.
Yksi pilleri maksaa pakkauskoosta riippuen 1,40-1,80 euroa, ja tabletteja otetaan yksi kymmentä painokiloa kohti. Viisihenkiselle perheelle suositellut kaksi hoitokertaa maksavat siis viitisenkymmentä euroa.
Syitä vuosisatoja vanhan loisongelman sitkeydelle voi hakea myös kulttuurin muutoksista. Välipaloja napostellaan yhä useammin käsin, ja ne jaetaan toisten kanssa samasta astiasta. Myös käsien huolellisesta pesemisestä wc-käynnin jälkeen lipsutaan aiempaa useammin.
Oulun seudulla kihomatotiedotteita on jaettu ja torjuntakuureja syöty kuten muinakin talvina. "Tilanne on aivan tavanomainen nyt. Joka talvi syksystä lähtien aina parin kuukauden välein tulee kyselyitä siitä, olisiko kihomatoihin jotain tehokkaampaa lääkettä", Oulun terveyskeskusten tartuntataudeista vastaava terveydenhoitaja Sinikka Aholinna kertoo.
Aholinnan mukaan yleinen käytäntö on, että jos koulusta tai päiväkodista löytyy kihomatotartunta, koteihin laitetaan aina heti kehotus tarkastaa lapset kihomatotartunnan varalta.
"Vastuu kihomatotartunnan hoidosta on kodilla, me voimme antaa vain tukea ja neuvoja."
Kihomatotartuntoja ei tilastoida, joten yleisyysarviot perustuvat lääkkeiden menekkiin. Tartuntojen hoidossa käytetyn Pyrvin-lääkkeen loppuminen hiljattain niin joistakin apteekeista kuin valmistajaltakin johtuu lääkkeen raaka-aineen toimituskatkoksesta. Orion lupaa lisää lääkettä helmikuun alussa.
Kihomatoa torjutaan pyrviiniembonaatin lisäksi myös kauppanimellä Vermox myytävällä mebendatsolilla. Aineet tuhoavat aikuiseksi ehtineet madot eri tavoilla, mutta niiden teholla ei ole dosentti Jokirannan arvion mukaan eroa.
Jokiranta muistuttaa, että kihomatotartunta ei kerro mitään perheen hygieniasta eikä siivoustottumuksista. Kihomato ei ole kantajalleen vaarallinen, ainoastaan kiusallinen aiheuttamansa kutinan vuoksi.
