Aivan loistava ajatus tämä ministerien kierrätys, jonka demarit ottivat käyttöön, kun heidän piti saada puheenjohtajansa Eero Heinäluoma hallitukseen. Kyllä käytetystä valtiovarainministeristä saa vielä aivan kelvollisen opetusministerin, opetusministerin jämästä pula-ajan sosiaalitantan pariksi vuodeksi ja jopa liikenneministeristä oikeusministerin, johon virkaan nykyisin riittää autokoulu tai vastaavat tiedot.
Jos asian ilmaisee kepulaistenkin ymmärtämällä esimerkillä, demarien hallitusremontti on vähän kuin koneistuksen päivitys säästäväisellä maatilalla. Siis hankitaan uusi leikkuupuimuri, mutta jätetään entinen lannanlevitykseen, rakennetaan uusi navetta, mutta tehdään entisestä liiteri samalla kun vanha liiteri kalustetaan lapsille leikkimökiksi.
Muutamia demariministereitä jäi kuitenkin kierrättämättä, ja pari sai jopa potkut. Sellainen on kansantaloudellista tuhlausta, sillä kyllä ministeri kuin ministeri kelpaa johonkin toiseen ministerinvirkaan, aivan kuten missi kelpaa levylaulajaksi, eikä niin loppuunkulunutta salkkuherraa olekaan, josta ei olisi enää mihinkään. Tarvittaessa olisi voitu perustaa vaikka uusia ministerinpaikkoja, jotta kaikki olisi saatu kierrätetyksi.
Katsotaanpa nämä läpi tapaus tapaukselta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja jäi ulkoministeriksi, vaikka hänen taipumuksensa selvästi viittaavat urheilu- ja internetministeriöön. Hänhän oli valmis lähettämään Ilkka Kanervan Ruotsin urheilulle kehitysavuksi, jotta Suomikin alkaisi pärjätä, ja toisaalta hän on valtakunnan tunnetuimpia nettikirjailijoita.
Työministeri Tarja Filatov olisi voitu kierrättää salkuttomaksi ministeriksi. Se olisi mainio palkkiovirka hallituksen hankalimman salkun kantamisen jälkeen, eikä salkuttomalta ministeriltä edes odoteta mitään tuloksia.
Sisäministeri Kari Rajamäki puolestaan on ilmiselvä jokapaikan ministeri, koska hän ehtii touhottaa enemmän kuin muu hallitus yhteensä.
Kokonaan potkut saaneet sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre ja oikeusministeri Johannes Koskinen ovat kieltämättä molemmat olleet ministereinä niin pitkään, että voivat tuntua jo kehäraakeilta. Ei heistäkään olisi silti tarvinnut päästä kokonaan eroon, vaan heille olisi voitu turvata pehmeä lasku takaisin arkeen perustamalla muutamaksi vuodeksi kunniaministerin virat. Niihin olisivat kuuluneet ministerin edut, muttei velvoitteita.
Toinen mahdollisuus käytettyjen ministerien kierrätykseen on etsiä heille kokonaan uudenlaista käyttöä hallituksen ulkopuolelta. Koska ministerit ovat virassaan tottuneet säntäilemään paikasta toiseen, heistä tulisi esimerkiksi erinomaisia mopolähettejä. He ovat myös tottuneet poimimaan budjeteista parhaat palat omalle hallinnonalalleen, joten heistä tulisi mainioita marjanpoimijoita korvaamaan Kaukoidästä tulevia vierastyöläisiä. Ellei ministerille keksitä mitään muuta kierrätyspaikkaa, aina hänestä saa käyttökelpoisen variksenpelättimen, sillä virassaan hän on oppinut torjumaan päivittäin vaikka minkälaisia rahan raakkujia.