Neliosainen Lemmenleikit alkaa Yle TV2:lla keskiviikkona 27.2. kello 20. Siihen asti ensimmäisen jakson voi katsoa osoitteessa www.yle.fi/areena.
Kela aikoo periä lakimiesharjoittelija Harri Raumalalta opintotukia takaisin. Selvittäessään asiaa mies ihastuu sosiaalitäti Elina Jokiseen. Tämä elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa, ja pariskunta haluaisi lapsen. Selvittääkseen raha-asiansa Harri tarjoutuu jeesaamaan perinteisin menetelmin. Harrin toimittajana työskentelevä siskopuoli Janina kirjoittaa juttua lesboparien hedelmöityshoidoista, löytää juttuun tarvittavan "casen" läheltä eikä turhaan kysele julkaisulupaa osapuolilta itseltään.
Aivan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen, että Yle TV2:n uuden Lemmenleikit-sarjan käsikirjoittaneella ja ohjanneella Miikko Oikkosella oli mielessään Honoré de Balzacin teos Leikkisiä tarinoita, kun tämä kuvio lähti syntymään hänen päässään. Balzac kirjoitti 1800-luvulla kirkonmiesten edesottamuksista ihmissuhderintamalla.
Oikkonen ryhtyi miettimään, miten saman voisi tehdä nyt ja ketkä edustaisivat valtakuvioita samaan tapaan kuin kirkonmiehet ennen.
"Valitsin sen vuoksi juristin sekä sosiaalitoimen, median ja bisnesmaailman edustajat päähenkilöiksi. Yritin miettiä, ketkä olisivat tämän päivän vallankäyttäjiä, ja jätin surutta pois kirkon ja politiikankin."
Vakava viesti, kepeä muoto. Käsiteltävien aiheiden listalta löytyvät hedelmöityshoitolaki, perheen sisäinen adoptio, median ja yksityisyydensuojan ristiriita sekä talousajattelun tunku ihmissuhteisiin. Ja silti tarinaa kuvaavat parhaiten sanat absurdi, kevyt ja iloitteleva.
"Viittaussuhde Leikkisiin tarinoihin tai Decameroneen näkyy aika selkeästi päässäni. Mielestäni oikeasti polttavien asioiden käsitteleminen on paljon herkullisempaa ja mahdollisempaakin kevyen ja humoristisen tarinan kautta. Huumori ja kepeä draama ovat aina olleet yksi keino puhua asioista, joista muuten olisi vaikea puhua."
Päälle kolmikymppinen Oikkonen kertoo valikoineensa mukaan aihepiirejä, joita hänen ikäryhmänsä keskusteluissa puntaroidaan toistuvasti.
Hyvää tuuriakin hänellä on ollut: vaikka käsikirjoitus on tehty vuonna 2006, sarjan teemoista on tullut yhä ajankohtaisempia. Kirjoitusajankohtana ei esimerkiksi vielä tiedetty, meneekö hedelmöityshoitolaki läpi ja millaisena. Niin ikään adoptiolaki nousee epäilemättä pian keskustelun polttopisteeseen, kun sen uudistamiseen tähtäävä lakiesitys valmistuu.
"Samaten Matti Vanhasta ei ollut vielä riepoteltu yksityisyydensuoja-asiassa. Se liittyi kirjoittamista aloittaessa Big Brother- ja tosi-tv-kulttuuriin ja siihen, että yksityishenkilöitä voi aika vapaasti riepotella lööpeissä ja ihmiset tuntuvat unohtavan kahdessa viikossa, mitä oikeastaan olikaan tapahtunut."
Omia mielipiteitään sarjan aiheista Oikkonen ei käy tarkemmin yksilöimään. Hänen mielestään yksi tämäntyyppisten teosten tehtävistä on herättää keskustelua ja esittää ristiriitaisiakin mielipiteitä asian suhteen. Avoimuutta ja suvaitsevaisuutta hän kertoo kannattavansa ihan yleisesti.
Lemmenleikit on Oikkosen ensimmäinen varsinainen fiktiotuotanto. Eivätkä ratkaisut ole perinteisimmästä päästä.
"Onneksi pääsin tekemään tällaista, mikä ei ole ihan perinteistä TV2:n materiaalia kerronnaltaankaan. Eteenpäin mennään vauhdikkaammin, lyhyillä kohtauksilla ja paljolla puheella. Tästä maasta ei löytynyt kauheasti apuja siihen, miten sellaista tehdään."
Kökköydestä, josta suomalaista tv-draamaa kuulee aina toisinaan syytettävän, Oikkonen kertoo pyrkineensä tietoisesti pois.
"Ehdottomasti. Jos puhutaan pahaa suomalaisesta televisiodraamasta, puhutaan yleensä huonosta dialogista ja staattisesta kuvakerronnasta. Tässä on tyylillisesti haettu elokuvaa."
Lemmenleikit on ollut mainospuolen töitä varsinaisena leipätyönään tekevälle Oikkoselle eräänlainen tulikoe siitä, riittävätkö rahkeet fiktion tekemiseen. Ja jos se hänestä itsestään riippuu, aluevaltaus ei jää kertaluontoiseksi. "Veri vetää kovasti fiktion puolelle."