En tiedä ovatko havaintoni oikeita, mutta olen ollut huomaavinani, että yksi kielenterveysongelma, niinkuttelu, olisi vähenemään päin. Kyllä sitä vieläkin kuulee aivan tarpeeksi, varsinkin kulttuuriväen huulilta. Heidän, jos kenen, luulisi seisovan etulinjassa torjumassa kielen turmelemista.
Niinkuttelun sijaan on tullut uusi vitsaus: haastava-sanan ylenpalttinen hokeminen. Mikään ei ole enää vaikeaa, mutta haastavia asioita on sitäkin enemmän. Ennen vanhaan esimerkiksi matematiikka oli joillekin vaikeaa. Nykyisin se on samoille henkilöille haastavaa.
Mikä on syynä siihen, että vaikea-sanan on suomen kielessä korvannut haastava. Onko tuo sana käyttäjien mielestä jotenkin fiinimpi kuin vanha kunnon sana, vaikea. Onko siis kyse suomalaisten heikosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta. Pitää yrittää esittää jotain parempaa, sivistyneempää ja kylttyrellimpää, tehdä reklaamia itsestään?
Onko siis kyseessä viheliäinen itsetehostuksen tarve? Minulla ei ole kysymykseen varmaa vastausta, mutta joki syy tälle kummajaiselle täytyy olla.