Lukutaidon ylioppilaskokeen määräyksissä sanotaan, että opettajan ei tarvitse merkitä kieliasuun liittyviä virheitä. Onko oikeasti mahdollista, että äidinkielen ylioppilaskokeessa edes täysien pisteiden vastaukseen ei vaadita kielenhuollon suositusten noudattamista? Kärjistäen, kyllä on.
Mielestäni kaikissa koevastauksissa tulisi arvioida kielenhuollon suositusten noudattamista. Erityisesti niiden osaamista tulisi vaatia äidinkielen kansallisessa loppukokeessa, sillä kielenhuolto on oppiaineen keskeinen sisältö.
Toki lukutaidon kokeen ensisijainen tavoite on mitata kokelaan lukutaitoa, mutta kirjallisessa äidinkielen vastauksessa kielenhuollon suositusten noudattaminen on ennakko-oletus.
Oppilaat suhtautuvat lukutaitoon vähäpätöisemmin, sillä kokeessa ei arvioida kielenhuoltoa. Opponoin hiljattain erään lukiolaisen lukutaidon vastausta. Vastaus oli kielellisesti varsin epätarkka, ja kieliasu vaikeutti vastauksen ymmärtämistä. Kysyin lukiolaiselta kielen tasosta, ja hän vastasi: ”No en mä halunnu panostaa, koska ei sitä oikeinkirjoitusta arvioida.” Kielenhuollon vaatimatta jättäminen vaikuttaa selvästi opiskelijoiden asenteisiin.
Opiskelijan kommentti kertoo laajemmastakin ongelmasta. Pisa-tuloksien mukaan luku- ja kirjoitustaito heikentyy, ja kielenhuollon vaatiminen voisi auttaa taitojen parantumisessa. Kun kielenhuoltoon panostetaan tekstissä, tulee tekstistä usein rakenteellisestikin parempi, ja kokonaisuus on tällöin ymmärrettävämpi.
Olen suomen kielen yliopisto-opiskelijana huolestunut siitä, ettei edes äidinkielen ylioppilaskokeen kaikissa osissa vaadita kielenhuollon osaamista. Kielenhuolto pitäisi nähdä arvioinnin arvoisena kohteena, ja sen vaatimisella olisi positiivinen vaikutus luku- ja kirjoitustaitoon.
Lukutaidon kokeen arvioinnin pääpainon ei pidä olla kielenhuollossa, mutta kielenhuoltoa pitää silti vaatia.
Lauri Vehkaoja
suomen kielen opiskelija Oulun yliopistossa