Harvemmin uusi automerkki onnistuu niin nopeasti valtaamaan merkittävän osan automarkkinoista kuin Kia. Suomalaisten suuhun mukavasti sopiva uusi nimi onnistuttiin ilmeisen hyvin lanseeraamaan nopeasti laajaan tietoisuuteen, minkä lisäksi mallisto on laaja ja myyntiverkko koko maan kattava.
Kun kaupan päälle lyötiin edulliset hinnat ja pitkä takuu ja suorastaan aggressiivisesti markkinoitu volyymimalli Cerato, niin merkki on noussut jo nyt Suomen automyynnin top 12 -listalle. Mielenkiintoista olisikin esimerkiksi tietää, kuinka moni entinen Ladan kuski on vaihtanut idän ihmeen kauko-idän ihmeeseen.
Mutta Kian mallisto kattaa suomalaisittain myös ajatellen isot autot. Malliston lippulaiva, hieman mauttomasti toteutettu mersu-klooni Opirus löytyy maahantuojan hinnastosta, mutta mitenkään aktiivisesti sitä ei ole kaupattu. Sitäkin enemmän on markkinoitu uusiutunutta Magentis-mallia, joka tarjoaakin kokoonsa ja hintaansa nähden paljon vastinetta rahalle.
Magentiksen uudet piirteet ovat aikaisempaa pehmeämmät. Silti tässäkin tapauksessa on pelattu varman päälle, eli auton piirteet ovat yhtä aikaa klassiset ja mitäänsanomattomat. Toisaalta kun mikään ei erityisesti ärsytäkään, auton hankkimiskynnys helposti laskee.
Kun pituutta on lähes viisi metriä, auto kuuluu suomalaisittain isojen autojen luokkaan. Tilaa onkin sopivasti sekä edessä että takana. Takakontin tilavuus ei ole samalla tasolla kuin parhailla kilpailijoilla, mutta useimmille sen tarjoamat 420 litraa riittävät hyvin ja tilaa voi luonnollisesti laajentaa takapenkin selkänojat kaatamalla.
Kuskin penkille istuminen ei tuota suurempia yllätyksiä. Kaikki hallintalaitteet ovat kuin missä tahansa nykyaikaisessa autossa ja samoilla paikoilla.
Autoon tutustumisen myötä huomaa kuitenkin pieniä, paljastavia yksityiskohtia, jotka osoittavat, että paikoin auton toteutuksessa ollaan eri linjoilla nykytrendien kanssa. Esimerkiksi kauko-ohjatun keskuslukituksen ohjainyksikkö on erillään avaimesta ja radio on asennettu din-koteloon jälkikäteen. Lisäksi testiauton automaattivaihteisto oli vain neliportainen, mikä sekin alkaa jo olla tämän kokoluokan autoissa harvinaista.
Ajossa auto on kuitenkin elementissään ja tarjoaa mukavat kyydit. Ohjausta ei ole tehostettu yli ja auto on luokassaan hiljainen. Perusvarustelu hinnat alkaen mallissa 2,0 LX:ssä jättää paljonkin toivomisen varaa, mutta ajossa ollut huippumallin V6 EX:n varustelussa puutteet ovat jo lähes olemattomat.
Moottorin ominaisuudet on selvästi painotettu käyttöominaisuuksien puolelle. Mitenkään räjähtävä suorituskykyä siitä ei saa irti, mutta ei sillä luonnollisesti jalkoihinkaan jää.
Magentiksen ajotietokoneen toimintaperiaate poikkeaa tavanomaisesta. Yleisesti ajotietokone reagoi suoraan keskikulutukseen ja nostaa käytössä olevan polttoaineen määrällä ajettavissa olevien kilomerien määrää, jos kaupunkiajosta siirrytään vähemmän kuluttavaan maantieajoon.
Magentiksen ajotietokone ei lisää näyttöön kilometrejä vaan yksinkertaisesti pidentää niitä. Niinpä auto ilmoitti ennen maantielenkkiä, että ajomatkaa on tarjolla vielä 250 kilometriä. Noin 220 kilometrin ajon jälkeen näyttö oli sitä mieltä, että autolla voi vielä ajaa 110 kilometriä.
Lopputuloksen kannalta asiassa ei luonnollisesti ole eroa, mutta pitemmän taajama-ajorupeaman jälkeen ajotietokoneen ennustus voi saada aikaan tankille poikkeamisen turhankin aikaisin. Tähän tapaan laskea ajokilometrit olen törmännyt aiemmin vain Hyundai Santa Fe:ssä, joten käytäntö tuntuu olevan konsernin tuotteille yhteinen.