Korkeimman hallinto-oikeuden KHO:n tuore päätös karistaa kunnilta vastuun kustantaa vammaisille vanhoihin kerrostaloihin hissit. KHO katsoi, että Helsingin kaupungin ei tarvitse kustantaa porraskaiteen varassa kulkevaa hissiä kolmannessa kerroksessa asuvalle huonokuntoiselle vanhukselle. Pari vuotta sitten KHO päätti, että Oulun kaupungin on rakennettava ensimmäisessä kerroksessa asuvalle liikuntaesteiselle vastaavanlainen hissi.
Hallintoneuvos Eila Rother KHO:sta kertoo, että tapausten erilainen ratkaisu johtuu erilaisista kuluista. Kaidehissin rakentaminen kolmanteen kerrokseen maksaa huomattavasti enemmän kuin yhden kerrosvälin hissi.
"Rajaksi on laissa määrätty kohtuullisen kustannuksen korvaaminen ja hallituksen esityksessä on esimerkkejä", Rother sanoo.
Oulun tapauksessa kaupunki olisi korvannut asunnon portaisiin rakennettavan pyörätuoliluiskan kustannukset, mutta taloyhtiö ei hyväksynyt luiskan rakentamista.
Asukkaan puoliso anoi porrashissin rakentamisen kustannuksiin rahoitusta, mutta anomus hylättiin.
Rotherin mukaan luiskan ja kaidehissin kustannukset määriteltiin toisiaan vastaaviksi, joten KHO päätti, että kaupungin kuuluu kustantaa kaidehissin rakentaminen.
Oulun kaupunki ei lopulta joutunut kustantamaan yksinään hissiä, sillä taloyhtiö päätti kuitenkin rakennuttaa jokaiseen kerrokseen ulottuvan hissin valtion ja kaupungin avustuksen turvin.
Kotiin vai laitokseen
"Tämä oli uusi linja siihen parin vuoden takaiseen", pohtii Oulun sosiaali ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Raimo Järvenpää (vas.) KHO:n uutta päätöstä.
Päätös varmistaa sen, että budjettia ei tarvitse rasittaa hissihankinnoilla. Järvenpään mukaan kaidehissi maksaa halvimmillaankin useita kymmeniä tuhansia euroja eikä se palvele talon muita asukkaita.
Yhtään hissiä ei ole kuitenkaan vammaispalvelulain nojalla Ouluun rakennettu.
"Hissipyynnöthän on tällä valtuustokaudella tullut muutamia. Enemmän erimielisyyksiä on syntynyt huoneistokorjauksista ja auton apuvälineiden hankinnasta."
Invalidiliitossa KHO:n päätöstä ei katsota suopeasti.
"Korvauksen kohtuullisuutta pitäisi määritellä sen kannalta, mikä vammaisen ihmisen tarve on. Voisi sitä miettiä siltäkin kannalta, että jos ihminen ei voi asua kotonaan, paljonko asuminen laitoksessa maksaa", sanoo sosiaalisihteeri Terttu Manelius Invalidiliitosta.
Manelius sinällään pitää itse lakia toimivana, mutta sen soveltamisessa ollaan hakoteillä.
"Laissa ei ole mitään vikaa vaan sen soveltamisessa. Päätöksiä annetaan kuntatalouteen perustuen eikä vammaisen ihmisen tarpeeseen perustuen niin kuin laki edellyttää. Rahaton ei ole mikään kunta, on kyse asenteesta", Manelius sanoo.
