Yleisurheilu: Mün­che­nin EM-päi­vä­kir­ja: Kaksi co­la­juo­maa? 13 euroa, bitte

Pääkirjoitus: Salman Rush­dien puu­ko­tus avaa ikävän näkymän eteen­päin

Pääkirjoitus

KHO:lta outo ve­ro­pää­tös

Korkein hallinto-oikeus suitsii verottajan intoa tulkita kansainvälisten konsernien sisäistä liiketoimintaa, vaikka siirtohinnoittelu haiskahtaisi pahimman luokan verokikkailulta.

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on ottanut merkittävän kannan kansainvälisten konsernien siirtohinnoitteluun. KHO teki äskettäin päätöksen, jonka mukaan verottaja ei voi tulkita kansainvälisten konsernien sisäisiä liiketoimintoja omista lähtökohdistaan.

Verottaja oli turvautunut OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden tulkintaan. Voittajia menettelyssä ovat kansainväliset konsernit ja häviäjiä tavalliset veronmaksajat.

Siirtohinnoittelussa on kyse samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden keskinäisestä liiketoiminnasta. Liiketoimintojen on täytettävä markkinoiden tavanomaiset ehdot. Konsernin sisäisillä liiketoimilla ei saa vinouttaa kilpailua.


Markkinaehtoperiaatteella pyritään siihen, että tulot ja verot kertyvät oikeisiin paikkoihin puliveivauksen sijaan. Jos hinnoittelu poikkeaa markkinoilla vallitsevista ehdoista, veroviranomaisilla on mahdollisuus lätkäistä jälkiverot.

Kyseisessä tapauksessa luxemburgilainen pääomistaja myönsi suomalaisyhtiölle 15 miljoonan euron hybridilainan. Lainalle ei tarvittu vakuuksia eikä eräpäivää. Lainasta maksettiin peräti 30 prosentin korkoa. Korko lisättiin lainapääomaan.

Sittemmin suomalaisyritys ilmoitti verotuksessa yli 1,3 miljoonan euron korot vähennyksiin. Verottaja ei katsonut menettelyä hyvällä, vaan toimi OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan, eikä hyväksynyt korkoja vähennettäväksi. Verottajan tulkinnan mukaan hybridilaina oli sijoitus eikä laina, jolloin korkoja ei voinut vähentää verotuksessa.

KHO näki tilanteen toisin. Lain tulkinta on nyt selvä. Jos yritys luonnehtii liiketoiminnan luonteen, verottaja ei voi tulkita sitä uudestaan. Ei vaikka kansainvälisten konsernien sisäiset järjestelyt haiskahtaisivat veronkierrolta tai kohtuuttoman pitkälle menevältä verosuunnittelulta.

Vaikea onkin uskoa, että 30 prosentin lainakorkoja käytettäisiin muissa kuin pikavipeissä ja pimeillä markkinoilla. Normaalissa lainaneuvottelussa moiset ehdot eivät tulisi kuuloonkaan. Konsernien sisällä näin voidaan menetellä ja kuitata vielä muhkeat verovähennykset.

Eri asia on, onko kyseessä moraalisesti hyväksyttävä ja oikeudenmukainen järjestelmä. Maalaisjärjellä katsottuna menettely muistuttaa veronkiertoa, jossa lasku lankeaa veronmaksajalle.


KHO:n linjaus antaa kansainvälisille konserneille vahvan oikeusturvan vastaavissa tapauksissa. Verottajalla ei ole siirtohinnoittelussa erivapauksia eikä oikeutta ylitulkita lainsäädäntöä. Kohtuullista onkin, että verotus on selkeää, ennakoitavaa ja tasapuolista.

EU:n sisämarkkinoilla siirtohinnoittelujärjestelmän porsaanreikiä on syytä tukkia. Veroparatiisit on kitkettävä ja kansainväliset globaalit jätit saatava maksamaan veronsa sijaintimaassaan. Myös pääomien liikkeistä tarvitaan vapaata tiedonkulkua EU:n sisällä. Tähtimäisiä voittoja takovat kansainväliset jätit eivät tarvitse perusteettomia verohelpotuksia.