Jokainen vastaa itse teoistaan, pätee myös kevyen liikenteen kaikkiin muotoihin, kiteyttää pyöräilyä harrastava poliisi, Marko Törmänen Oulun liikkuvasta poliisista.
Peruslähtökohta kaikelle liikkumiselle löytyy tieliikennelaista. Sen mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Eikä tämä määräys todellakaan erittele tienkäyttäjiä liikkumistavan mukaan.
"Kun puhutaan tavallisesta jalkakäytävästä, sillä saa liikkua jalan, suksilla, rullasuksilla, luistimilla ja vastaavilla liikkumisvälineillä. Jalkakäytävällä pyörällä saa ajaa vain alle 12-vuotias, eikä hänkään saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa jalankulkijoille. Myös invalidit voivat liikkua moottorikäyttöisellä pyörätuolilla jalkakäytävällä, kunhan pyörätuolin maksiminopeus on korkeitaan 15 kilometriä tunnissa. Muuten pyörää ja mopoa saa jalkakäytävällä vain taluttaa."
Ajoradan viereen merkityllä pyöräkaistalla saavat liikkua pyöräilijät ja mopoilijat, mikäli tämä on sallittu erikseen lisäkilvellä. Siinä pyörää koskevat normaalit säännöt, eli pyörää ajetaan mahdollisimman oikealla ja ohitetaan vasemmalta. Suuntamerkki annetaan kädellä ja väistämissäädökset ovat kuten tasa-arvoisissa risteyksissä, eli oikealta tulevaa väistetään ellei liikennemerkein toisin osoiteta.
Kaksi erilaista kevyenliikenteen väylää
Suurin osa esimerkiksi Oulun kevyenliikenteenväylistä on yhdistelmäväyliä, eli tarkoitettu sekä pyöräilijöille että jalankulkijoille. Näissä tapauksissa merkittäväksi nousee se, millä liikennemerkillä väylä on merkitty. Mikäli väylä on liikennemerkin mukaan jaettu keskellä kulkevalla pystyviivalla, pitää pyöräilijän käyttää sitä osaa väylästä, joka on liikennemerkillä osoitettu.
Eli jos pyörä on liikennemerkin oikealla puolella, pyörät ajavat kaistan oikeaa puoliskoa ja jalankulkijat käyttävät vastaavasti vasenta puoliskoa. Vaikka käytössä on tavallaan vain puolikas väylästä, tämän puolikkaan sisällä pätevät normaalit oikealla ajamisen säännöt, huomauttaa Törmänen.
Monia yhdistettyjä väyliä ei kuitenkaan ole jaettu. Tämä osoitetaan liikennemerkillä, jossa jalankulkijan kuva ja pyörä ovat päällekkäin. Tällöin kaikkien väylän käyttäjien olisi liikuttava oikeanpuolisen liikenteen perussääntöjen mukaan.
"Erityisesti kesäaikana, kun jalankulkijoiden ja pyörien seassa liikkuvat myös rullaluistelijat, koiran ulkoiluttajat ja sauvakävelijät, on jokaisen tienkäyttäjän sovitettava nopeutensa niin, ettei vaaratilanteita synny, eli voimaan astuu tavallistakin selvemmin tieliikennelain jo mainittu yleinen varovaisuuspykälä."
"Esimerkiksi kilpapyörällä liikkuva voi ajaa niin paljon muuta kevyttä liikennettä nopeammin, että suosittelisin hänen ajavan mieluimmin ajoradan oikeaa reunaa kuin kevyenliikenteenväylää, mikäli se ei ole muun liikenteen takia liian vaarallista", lisää Törmänen
Soittokellot
käyttöön
Polkupyörän soittokellon käyttöä arkaillaan turhaan. Vaaran ja vahingon välttämiseksi sitä pitää käyttää ihan lain mukaankin, huomauttaa Törmänen ja lisää, että on ihan fiksua pyytää myös tietä soittokellolla, jos ruuhkaa on niin paljon, ettei ohi tahdo päästä.
Kaistanvaihto ja kääntyminen on pyörällä aina syytä tehdä varoen. Ympärillä ei ole turvakoria ja jostakin syystä kypäräkin jää turhan usein käyttämättä. Selustan varmistaminen ja suuntamerkin näyttö ja risteyksissä ryhmittyminen, siinä Törmäsen ohjeet tähän tilanteeseen.
Nopeusrajoitus jalankulkijalle?
Rullaluistelijoiden vauhdin vain kasvaessa on kyselty jo, olisiko jalankulkijoille, joihin rullaluistelijakin lasketaan, asetettava nopeusrajoitus. Törmäsen mielestä kysymys on paha, mutta nopeusrajoitusten asettaminen ei liene järkevää.
"Rullaluistelijan on sovitettava nopeutensa tilanteen mukaan. Kun on tilaa, voi ottaa vauhdikkaammin mutta ruuhkassa on liikuttava sen ehdoilla, varsinkin kun yleisesti tiedetään, että rullaluistelijan jarruvarusteet ovat varsin heikot."