"Minne Olli muuten meni?", Niina äkkäsi. Se oli unohtunut pitkäksi aikaa naureskelemaan Kati-kärpän kanssa.
Kumpikin oli melkein unohtanut Ollin, joka oli jäänyt yksin puun juurelle, koska ei osannut kiivetä.
"Olli!" Kati huhuili ja tähyili alas. Mitään ei näkynyt tai kuulunut. " Toivottavasti se ei suuttunut, kun me nauroimme sille", Niina mutisi.
Olli ei yleensä murehtinut pieniä, mutta nyt se oli näyttänyt aika kurjalta istuessaan yksin puun juurella, Niina ajatteli.
"Meidän pitää etsiä Olli", Kati sanoi päättäväisesti.
Katia kadutti jo kovasti, että se oli käskenyt Ollin yrittää lentää puuhun.
Kati ja Niina laskeutuivat runkoa pitkin alas ja lähtivät seuraamaan Ollin jälkiä.