Pääkirjoitus

Kes­kus­te­lu met­siem­me ka­don­nees­ta hii­li­nie­lus­ta kiih­dyt­tää tun­tei­ta, pelissä suuret ta­lou­del­li­set arvot

Puuston kasvua kiihdyttävää metsän tuhkalannoitusta Tervolassa maaliskuussa 2024.
Puuston kasvua kiihdyttävää metsän tuhkalannoitusta Tervolassa maaliskuussa 2024.
Kuva: Anssi Jokiranta

Suomessa on pitkään vallinnut käsitys, että metsämme ovat hiilinielu, joka keventää maamme päästötaakkaa. Kasvavat metsät imevät hiiltä, on kansakunnalle muistutettu.

Nyt näkemystä metsiemme tekemästä ilmastotyöstä kyseenalaistetaan vakavasti. Luonnonvarakeskus (Luke) julkisti tammikuussa vuotta 2023 koskevan kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotulokset. Luken mukaan metsien puusto kyllä nielee hiiltä mutta tuo nielu ei riitä kattamaan niitä päästöjä, joita metsien maaperästä nousee.

Suomen metsät ovat siis muuttuneet ilmastonmuutoksen torjujista päästölähteeksi.

Ei ole yllätys, että tutkimustulos on nostattanut kuohuja. Mielipiteiden leirijako on ollut odotetun tiukka ja epäilykset vahvoja.

Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton johtopäätös on, että Suomen metsien hakkuita on välttämätöntä rajoittaa. MTK:n näkemys on päinvastainen: metsien hoitoa ja käyttöä pitää uusien tulosten valossa lisätä ja samalla vauhdittaa fossiilisten raaka-aineiden alasajoa.

Asian taloudellinen ulottuvuus liittyy paitsi metsien antamaan työhön ja tuloihin myös Suomea koskeviin EU:n ilmastovelvoitteisiin. Jos Suomi jää maatalousmaan, metsien ja muun maankäytön hiilinielutavoitteesta jälkeen, joudumme korvaamaan päästön hankkimalla hiilinieluyksiköitä toisilta EU-mailta.

Niillä taas on hintansa. Laskun loppusumman on arvioitu nousevan jopa miljardiluokkaan. Uhka on hämmentävä maassa, jossa metsät peittävät 73 prosenttia pinta-alasta, enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Kummeksuntaa on myös herättänyt se, miksi naapurimaa Ruotsin metsät ovat samaan aikaan pysyneet hiilinieluina. Osaselitys erolle on se, että länsinaapurissa päästöjä mitataan hiukan eri menetelmin. Suomessa käytetty menetelmä on Luken mukaan ajantasaisempi.

Toinen syy erolle on se, että meillä on Ruotsiin verrattuna nelinkertainen määrä turvepohjaisia metsiä, joissa turpeen hajoaminen aiheuttaa suuret hiilidioksidipäästöt.

Meillä nimenomaan Etelä-Suomen ojitetut suometsät ovat päästölähde, Pohjois-Suomen suometsät olivat ainakin vielä vuonna 2021 puuston kasvun ansiosta yksiselitteisesti hiilinielu.

Ampuuko Suomi nyt taloudellisessa mielessä omaan jalkaansa "vääränlaisten" tutkimustulosten takia?

Jotta Suomi ei kärsisi menetelmästään, samoihin tutkimuskäytäntöihin pitäisi ehdottomasti päästä kaikissa EU-maissa. Tätä EU edellyttääkin, ainakin periaatteessa. Käytäntö on toinen. Nyt maata, jossa tehdään ehkä kunnianhimoisinta tutkimusta, rangaistaan.

Keskustelussa on syytetty Luken tutkijoita tarkoitushakuisista tuloksista. Väitteet voi jättää omaan arvoonsa. Luken näkemykset voi kumota toimimalla kuten tutkimuksessa yleensäkin, lyömällä pöytään vakuuttavampaa tieteellistä näyttöä.