Vietämme Euroopan kulttuurivuotta 2026. Huttukylässä, Tirinkylässä ja Ylikylässä on upeat, kulttuurihistoriaa huokuvat kyläkoulut.
Rakennukset ovat yksi syy, miksi koulumme ovat säilyttämisen arvoisia. Niitä tulisi vaalia ja kehittää, ei lakkauttaa.
Oppilaita on, ja lisää tulisi, jos lakkautusesityksistä luovuttaisiin ja annettaisiin tasavertainen mahdollisuus kehittää koulujamme ja kyliämme. Katri Kulmuni pohti hiljattain, kaikkoavatko keskustan äänestäjät ristiriitaisten sanojen ja tekojen myötä.
Hänen mukaansa puolueella on oltava oma, tunnistettava linja. Hän kysyi, onko keskusta tehnyt riittävästi keskittämispolitiikan vastustamiseksi?
Kouluverkko heijastaa luottamuksen rakoilua Oulun ja Kiimingin seudulla. Keskustan ohjelmissa puolustetaan maaseutujen pitämistä asuttuna ja lähikoulujen merkitystä alueiden elinvoimalle. Paikallisessa päätöksenteossa sama linja ei näy.
Jos puolue sitoutuu vaaleissa lähikoulujen puolustamiseen, mutta valtuustosaleissa hyväksyy lakkautuksia ohjaavia linjauksia ja kyseenalaisen valtuustosopimuksen, äänestäjälle jää petetty olo.
Oululaisen maaseutuväestön puolustaminen ja keskittämisideologialle alistuminen eivät voi olla yhtä aikaa totta. Keskustan on palattava linjaansa maaseudun puolustajana ja pidettävä äänestäjille antamat lupauksensa.
Suomalaisessa kuntapolitiikassa elää sitkeä harha: maaseudun alakoulun lakkauttaminen tuo merkittäviä säästöjä. Säästölupausten toteutumista ei juuri mitata.
Viranhaltijoilla on säästötavoite, mutta säästöjä tai kokonaiskustannuksia ei avata riittävästi päättäjille eikä kuntalaisille. Herää kysymys: miksi valtuutetut suostuvat tekemään päätöksiä ilman päteviä laskelmia?
Sisäiset vuokrat paisuttavat paperilla syntyviä säästöjä. Kun kuljetuskustannukset aliarvioidaan ja kerrannaiskulut saadaan jättää laskelmien ulkopuolelle, todellisia säästöjä ei synny.
Jos Oulun kaupunki olisi palkannut konsultikseen opetustoimen ylitarkastaja emeritus Kari Lehtolan, yhtäkään kyläkoulua ei lakkautettaisi. Koulut jatkaisivat lasten, perheiden ja veronmaksajien palveluna sekä toimisivat oululaisina veto- ja pitovoimatekijöinä.
Lakkauttamisvimman seuraukset ovat vakavia: kylän ainoa lähipalvelu katoaa, perheiden arki vaikeutuu ja alueen perinteet sekä kulttuuri katoavat.
Yhteisöllisyys hiipuu, ihmiset muuttavat pois ja kylä kuihtuu ja kuolee. Tätäkö Oulun kaupunki tavoitteli kuntaliitoksessa Kiimingin liittyessä Ouluun?
Nykyinen tilanne sysää kohtuuttoman vastuun kuntalaisille. Lakkautusesitykset menevät läpi, elleivät kyläläiset kokoa vapaa-ajallaan varjolaskelmia ja viesti niistä päättäjille.
Oman koulun säilyminen ei saa riippua siitä, löytyykö kyliltä juuri oikealla hetkellä uupumattomat työryhmät. Olemmehan sitä varten äänestäneet valtuutetut pitämään puoliamme!
Jos keskusta haluaa olla uskottava oululaisen maaseudun elinvoimaisuuden puolustaja, sen on näytettävä se puolueen toiminnassa.
Luottamus palautuu vain, jos lähikoulujen puolustaminen näkyy tekoina.
Sara Löytynoja
Huttukylä
Raine Inkala
Ylikylä
Heli Jäntti
Ylikylä
Sanna Haipus
Tirinkylä