Keskustan puoluekokousedustajat valitsevat ensi lauantaina puolueen puheenjohtajan joukosta, joka on koko kevään kiertänyt kenttää valottamassa omaa linjaansa. Keskustan keulakuvan ja mahdollisesti jopa tulevan pääministerin valinta ei välttämättä ole kaikille helppoa.
Monessa kiertueen tilaisuudessa on epäilty, ettei keskustelu ole tuonut esille mitään ratkaisevia ehdokkaiden välisiä eroja persoonallisuutta lukuun ottamatta.
Kaikki ehdokkaat ovat puolueen keskeisten tavoitteiden takana. Irtiottojen vähäisyys selittyy myös sillä, että puolueen puheenjohtajaksi pääsy edellyttää laajaa kannatusta. Minkään vähemmistöryhmän tuen varaan ei ole mahdollista heittäytyä.
Puheenjohtajan valinnan ratkaisee noin 2 600 virallista edustajaa, joita kaikkia ei ole järjestelmän vuoksi mitenkään voitu paimentaa ylhäältä päin. Valintaan vaikuttaa ehdokkaan kotipiirin painoarvo, mutta myös sukupuoli, ikä, ohjelma ja esiintyminen itse kokouksessa. Moni Hämeenlinnaan tuleva edustaja ratkaisee kantansa vasta paikan päällä.
Ehdokkaiden ydinjoukolla on takanaan kaikkiaan 26 yhteistä paneelikeskustelua ja lukuisia omia tilaisuuksia. Erilaisia esitteitä ja ohjelmajulistuksia on jaettu puoluekokousedustajille tuhansin kappalein.
Esko Ahon sijaisena toiminut varapuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki lähti tammikuussa alkaneeseen kamppailuun suosikkina. Hänen on myös arvioitu säilyttäneen tämän aseman, vaikka kattavaa kyselyä puoluekokousedustajien keskuudessa ei ole tehty.
Aktiivisimmin Jäätteenmäen kantoja on kolistellut Olli Rehn, joka on etsinyt hartaasti eroja kaksikon väliltä. Pyydyksiä on laskettu muun muassa EU- ja turvallisuuspolitiikan vesille, mutta kalat ovat jääneet pieniksi.
Jo kierroksen alusta alkaen on korostettu, että puheenjohtajaksi pitää valita uskottavin henkilö. Uskoa ja luottamusta tarvitaan siihen, että uusi puheenjohtaja pystyisi viemään puoleen vaalivoittoon ja hallitusvastuuseen kahden tuskallisen oppositiokauden jälkeen.
Jäätteenmäki sai potkua sijaisuudesta
Jäätteenmäki on vetänyt kampanjaansa kieli keskellä suuta varoen sulkemasta ulkopuolelle mitään keskustan jäsenryhmää. Hänen tavoittelee "turvallista muutosta" ja haluaa olla "sillanrakentaja".
Kunnallisvaalien aikainen sijaispuheenjohtaja korostaa mielellään ihmisten arkielämälle tärkeiden asioiden hoitamista. Hänen, kuten muidenkin ehdokkaiden listalla ovat lisäksi alueiden välisten erojen tasaaminen, työllisyyden kohentaminen ja hyvinvointipalvelujen turvaaminen.
Jäätteenmäen tukijoukkojen tavoitteena on, että vaali ratkeaisi jo ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosentin ääniosuudella. Toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä toisi peliin uutta väriä ja epävarmuutta.
Läheskään kaikki puoluekokousedustajat eivät silloin pääsisi äänestämän suosikkiaan, vaan joutuisivat tyytymään vähiten luotaantyöntävään vaihtoehtoon.
Ensimmäisen kierroksen kakkoseksi selvinneellä olisi hyvät mahdollisuudet kerätä taakseen kuvasta jo pudonneiden ehdokkaiden kannattajia. Eri asia olisi, kertyisikö näitä tähteitä riittävästi.
Jos toista kierrosta ylipäätään tarvitaan, monen tarkkailijan mielestä vastakkain olisivat Jäätteenmäki ja Rehn. Asetelmaa on kuitenkin kaikin tavoin vaikea ennakoida, kun on kysymys keskustan puoluekokouksesta.
Oppinut kaupunkilainen
Rehn on ollut liikkeellä yrittäjyyden ja kumppanuuden tunnuksin. Hän on korostanut muiden tavoin myös työn tekemisen saamista kannattavaksi. Oppineeksi kaupunkilaiseksi mielletty Rehn ei ole pöyhistellyt EU-tietoudellaan, mutta on ottanut hanakasti osaa turvallisuuspoliittiseen keskusteluun.
EU ei välttämättä ole vieläkään mikään myyntivaltti keskustan kenttäväen keskuudessa. Rehniltä puuttuu myös yksiselitteinen suuren piirijärjestön tuki, johon eteläpohjalainen Jäätteenmäki voi turvata.
Varapuheenjohtaja Matti Vanhanen on pyrkinyt vaikuttamaan rauhallisella asialinjalla. Hänen rasitteenaan on ulkopuolisten näkökulmasta keskustan edellisen vaalisyötin työreformin heittämä varjo. Vanhanen oli nyt jo syvälle kuopatun ohjelman keskeinen valmistelija.
Nurmijärvellä asuvan Vanhasen elinympäristö ei ole keskustalaisuuden kyllästämä. Toisaalta eteläsuomalaisuus antaisi eväitä kaivattuun läpimurtoon etelän suurissa kaupungeissa, kuten on laita myös Rehnin tapauksessa.
Lapin kansanedustaja Hannu Takkula on kampanjoinut perusarvojen puolesta. Hänen lanseeraamansa "syvänvihreä" keskustalaisuus nojaa ihmisarvoihin, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja hyvinvointiin.
Vanhassa vara parempi
Veteraanipoliitikko Paavo Väyrynen kaipaa paluuta puolueen alkiolaisille juurille liberalismin harharetkiltä. Hän on toistellut keskustelutilaisuuksissa kokemuksen merkitystä keskustan johdossa, kun päämääränä on katkaista puolueen korpitaival.
Menestymisestään varman Väyrysen mielestä keskusta voi vallan hyvin valita aiemmin tehtävässä jo toimineen puheenjohtajan. Puheenjohtaja voi myös olla edeltäjäänsä vanhempi, kuten SDP on osoittanut vaihtamalla Ulf Sundqvistin Paavo Lipposeen.
Muutamassa loppuvaiheen puheenjohtajatentissä on ollut mukana kuuden tunnetumman ehdokkaan ohella myös diplomi-insinööri Seppo Rantamaula. Hänen, kuten kaikkien muidenkin pääsy äänestyksiin edellyttää, että henkilöstä tehdään esitys myös puoluekokouksessa.