Keskustan tappio kuntavaaleissa oli Pohjois-Suomessa selvästi suurempi kuin valtakunnassa keskimäärin. Sitä voi pitää valtapuolueelle huolen aiheena.
Viikko sitten pidettyjen kunnallisvaalien tuloksessa riittää vielä pohdittavaa etenkin Suomen keskustalle. Mielipidekyselyt lupasivat puolueelle koko ajan paria prosenttia parempaa tulosta kuin lopulta toteutui. Keskustan piti tasaväkisesti kamppailla maan suurimman puolueen asemasta, mutta tuo paalupaikka meni lopulta varsin selvästi SDP:lle.
Keskustan tulos oli yhä hyvä, mutta se ei vastannut odotuksia, eikä tappiota käy kiistäminen. Hankalinta puolueelle on, että takkiin tuli odottamatta. Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen on ollut kyselyissä supersuosittu, ja hallitukseenkin on oltu yleisesti paljon tyytyväisempiä kuin edeltäneeseen Paavo Lipposen vetämään kokoonpanoon. Lähtökohtien siis piti olla kunnossa.
Kokoomuksen nousua keskusta voi halutessaan selittää uuden puheenjohtajan Jyrki Kataisen onnistumisella, mutta sama tulkinta ei käy selittämään SDP:n menestystä. Kasvoiltaan kuluneempaa puoluejohtajaa kuin Paavo Lipponen ei maasta tällä hetkellä löydy.
Matti Vanhanen oli sairasloman vuoksi pois televisiokeskusteluista, mutta kuntavaaleissa valtakunnallisten vaalikeskusteluiden merkitys on vähäinen. Lisäksi televisioväittelyt olivat niin latteita, että ne tuskin edistivät aivan erityisesti tai estivät minkään puolueen menestystä.
Ulkopuolisista tekijöistä ei keskustan tappion selittäjää löydy. Niinpä edessä on se tuskallisin vaihtoehto: on katsottava peiliin. Niin puoluehallitus tekikin analysoidessaan tappiota torstaina. Jotain meni vaalikamppailussa pieleen, etenkin sen loppuvaiheilla. Syytä kaadettiin maatalousministeri Juha Korkeaojan niskaan, eikä Vanhasenkaan vähäeleinen kampanjatyyli kehuja saanut.
Keskustan taka-askel oli pisin sen parhailla kannatusalueilla. Kun koko maassa vaalitappio oli noin prosentin suuruinen, se oli Oulun vaalipiirissä 1,8 ja Lapissa 2,2 prosenttiyksikköä. Tämä edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Eduskuntavaaleihin nähden takkiin tuli pahasti muun muassa Vaasassa ja Pohjois-Savossa. Kato siis kävi siellä, missä puolue on vahvin, ja etenkin maaseudulla.
Keskustan ylivoimaa pohjoisessa ei uhkaa mikään, siitä kertovat Lapin 45 prosentin ja Oulun vaalipiirin noin 46 prosentin kannatusluvut. Koko Pohjois-Suomessa - ja mukaan voidaan lukea vielä Pohjois-Savon vaalipiiri - on vain yksi ainoa paikkakunta eli Kemi, jossa keskusta ei ole suurin valtuustoryhmä.
Tässä ylivoimassa voi silti olla myös tappion siemen. Neljä vuotta sitten puolue pääsi hyökkäämään oppositiosta. Nyt se on hallituksessa, mutta kehitysaluekuntien asemassa ei ole tapahtunut mitään oleellisesti havaittavaa muutosta, eikä keskustalainen maatalousministerikään ole asioiden suuntaa kääntänyt. Jos maaseutu todella kokee pettymystä keskustaan, se on puolueelle vaarallista kehitystä.
Toinen selitys voi löytyä kuntakohtaisesti. Pohjoisen kunnissa keskusta on aina mahtitekijä, usein paljon muita vahvempi. Vaaleissa esiintyi monessa kunnassa "villejä" listoja, jotka usein oli suunnattu juuri paikallista ylivaltaa vastaan. Esimerkiksi Kalajoella sellainen sai jopa kuusi paikkaa valtuustoon.
Alueellinen ylivoima lastaa erityisen vastuun pohjoisen keskustan niskaan. Koska se käytännössä pyörittää monen pitäjän kunnallispolitiikkaa, sen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota oman toimintansa avoimuuteen ja nöyryyteen.