Olin vieraani kanssa lenkillä juhannusviikolla mahtavaan Oulujoen suistoon tutustumassa. Lähestyimme sovittua kohdettamme Tuiranpuistoa Raatin ja Kuusisaaren suunnasta. Puistoon astuimme suoraan asfaltilta metsäpolulle. Polku oli joustava jalkojemme alla, se polveili isojen vanhojen puiden lomasta ja tarjosi koko ajan uusia vaihtelevia näkymiä oikeaan alkuperäiseen luontoon.

Auringon valo läikehti polulla ja linnuilla tuntui olevan vielä paljon sanottavaa, ehkä opettivat poikasiaan. Metsänpohjalla oli lapsuudesta tuttuja pieniä vaatimattomia kukkia, kuten oravanmarjat ja metsätähdet mustikanvarpujen seassa.