Istun kesämökkini portailla. Nautin suomalaisen kesäyön lämmöstä, valosta ja sen kauniista rauhasta. Hiljaisuuden äänirauta hallitsee. Linnut, jotka päivällä pistivät lauluksi ja kävivät ankaraa desibelitaistoa, ovat vaienneet. Vallitsee harras hiljaisuus.

Yhtäkkiä rauha rikkoutuu. Kuulen käen kukuntaa. Mitä ihmettä! Meneillään on heinäkuun 11. ja 12. päivän välinen yö ja käki kukkuu yhä. Tuo yksilö on auttamattomasti myöhässä, mutta silti se kukkuu. Olen siis tekemisissä suuren optimistin, irrationaalisen idealistin tai intohimoisen tulisielun kanssa.